Jos olet seurannut minua somessa tai täällä blogini puolella, saatat tietää, että olen suuri Adam Lambert-fani. Niinpä päätin blogata eilisen konsertista, koska a) en häpeä fanitustani ja b) miksi ei.

Onnistuin saamaan fan clubin ennakkomyynnistä paikat keskeltä permantoa aika läheltä lavan pitkää päätyä (hetken ostoskorissani itse asiassa oli paikat huomattavasti lähempää, mutta järjestelmä ei jostain syystä antanut minun ostaa niitä ja olen edelleen katkera asiasta, joten ei, en pysty kirjoittamaan asiasta enempää *dramaattinen huokaus* :-P). Olen nähnyt Queenin ja Adamin livenä ennenkin ja katsonut lukemattomia videota YouTubesta, joten sinänsä konsertti ei tuottanut yllätyksiä, mutta eipä niitä tarvitakaan. Adam mikin varressa ja Queenin poijjaat instrumenteissa riittävät vallan mainiosti.

Konsertissa kuultiin tuttuja supersuosikkeja, kuten We Are the Champions ja We Will Rock You, mutta myös ei-niin-supersuosiota nauttivia helmiä kuten Bicycle Race ja I’m in Love with My Car. Näiden lisäksi kuultiin Brian Mayn kitarasoolo ja sekä Brianin että Roger Taylorin laulua. Myös Freddie Mercury “lauloi” konsertissa screenille heijastettavan videon muodossa, niin kuin aikaisemmissakin konserteissa. Freddietä ei siis unohdeta, ja Adam tekee jokaisessa konsertissa yleisölle selväksi, ettei hän yritä korvata Freddietä eikä edes halua sitä. Hän on Adam ja pitää Freddien elämäntyötä esillä esittämällä Freddien biisejä.

Erityisen iloinen olin siitä, että mukaan pääsi tällä kertaa Who Wants to Live Forever, jota ei Kaisaniemen konsertissa puolitoista vuotta sitten esitetty (videopätkä alla). Biisi on lempibiisejäni Adamin esittämänä; hänen äänensä pääsee kappaleessa todella hyvin edukseen, vaikka eilen kuultu versio ei ihan yhtä mahtava ollutkaan kuin tämä versio vuodelta 2014 (joka on ja pysyy edelleen selaimeni kirjanmerkeissä, thank you very much).

Oli myös iloinen yllätys, että biisilistalle pääsi Adamin oma biisi Whataya Want from Me, tosin normaalia hiukan rokahtavampana versiona. Tämän biisin aikana yleisöstä pystyi erottamaan selkeästi Adam-fanit, jotka kiljahtelivat erityisen innostuneesti (itsekin taisin osallistua niin kovaa ja korkealta, että edessäni oleva mies kääntyi katsomaan – hups :-D).

Muita konsertin kohokohtia olivat Adam ajamassa pinkillä pyörällään ja keikistelemässä Frank-robotin pään päällä Adam-maiseen tapaan. Molemmista videopätkä alla.

Konsertti huipentui We Are the Champions-biisiin, jonka Adam lauloi kimalteleva kruunu hiuksillaan. Lopuksi yleisön päälle ammuttiin konfettisade. Kaisaniemen konsertissa konfetit olivat kultaisia (kyllä, otin yhden talteen), mutta nyt ne olivat ohuempaa valkoista silkkipaperia (kyllä, otin taas yhden talteen ja niin otti muutama muukin;-D). Todennäköisesti kustannustehokkaampaa (ja ekoystävällisempää?), mutta kyllä se kulta niin hienosti valoissa kimalteli. :-) Pätkä biisistä ja konfettisade tällä videolla:

Leikattu jalkani vihoittelee edelleen, ja tiesin, että tulen maksamaan tästä konsertista seuraavana päivänä pallojalan muodossa ja niinpä maksankin, mutta oli se kaiken tuskan ja turvotuksen arvoista!

Loin Flickriini oman albumin konsertille, joten käyhän kurkkaamassa, jos kiinnostaa! Olisin niin halunnut ottaa järkkärini mukaan, mutta sitä ei Arenan säännöissä sallittu, joten tyydyin puhelimeeni ja pokkarikameraan. Laatu ei siksi ole ihan priimaa, mutta eivätköhän nämäkin otokset menettele. :-)