Stereoskooppiset kuvat

- Anna Leave a comment

Olenpa tehnyt yhden elämäni mielenkiintoisimmista löydöistä. Eräs ystäväni sanoi kerran: “Anna, sulla on aina kaikenlaisia ihmeellisiä harrastuksia, joista kukaan muu ei ole edes kuullut.” No, tottahan tuo on, ja se on tullut taas todistettua. :-D

Opiskelen usein (lähinnä historia-aiheisia) nettikursseja FutureLearn-sivustolla (lisää sivustosta tässä kirjoituksessani). Aiemmin kesällä bongasin sieltä “Stereoscopy”-kurssin, jolla käsiteltiin erityisesti viktoriaanisella aikakaudella suosittuja stereoskooppisia kuvia. Kävin kurssin ja kiinnostuin.

Lyhyesti sanottuna: stereoskooppisessa kuvassa on vierekkäin kaksi samaa kuvaa, jotka on otettu muutamien senttien päästä toisistaan.

ah_stereopic5
Tämä simuloi silmien etäisyyttä toisistaan. Kun näitä kuvia katsotaan erityisen laitteen, eli stereoskoopin, läpi, kuva näkyy yhtenä kolmiulotteisena kuvana. Ennen televisiota ja elokuvia tällaiset kuvat olivat luonnollisesti aivan ihmeellisiä. Ovat ne ihmeellisiä nykyäänkin, ja kurssista innostuneena tilasin OWL-stereoskoopin London Stereoscopic Companysta (kuriositeetti: tämän yhdistyksen puuhamies ja stereoskoopin suunnittelija on Queen-bändin kitaristi Brian May).

ah_stereopic3
ah_stereopic4

Tilasin myös muutaman vanhan stereoskooppisen kuvan Ebaysta alkuun päästäkseni:

ah_stereopic1
(Blarney Castle, Irlanti; näkymä Windsorin linnan vastaanottohuoneesta; näkymä englantilaisesta Studleyn kylästä; näkymä Brooklynin sillalle New Yorkissa; näkymä Helsingin Kauppatorilta joko v. 1898 tai 1904)

Paras ostos vuosikymmeniin! Aluksi tuntui melkein mahdottomalta nähdä kuvia kolmiulotteisina, mutta lopulta se onnistui. Historiaentusiastille nämä kuvat ovat erityisen mielenkiintoisia, koska ne tarjoavat ihan uuden “näkymän” historiaan: tuntuu, kuin olisit itse kuvassa. Se on mieletön tunne, sillä mikään perinteinen valokuva tai vaikkapa TV-sarja ei anna samaa fiilistä.
Ihmisetkin näyttävät ihan “aidoilta”, tosin tässä kohdin täytyy sanoa, että välillä minusta tuntuu oudolta, sillä vaikka ihmiset näyttävätkin aidoilta, he ovat jähmettyneet paikoilleen kuin vahanuket. Tämä vaikutelma tuli varsin vahvana ostamastani kuvasta, joka on Helsingin Kauppatorilta:

ah_stereopic2
Minusta tämä on aikamoinen löytö, sillä kuva on ulkomaalaisen kuvaajan otos, eikä tällaisia stereoskooppisia kuvia ole tietääkseni Suomessa katseltu, ainakaan kovin yleisesti (jos jollain on tästä tietoa, jätä ihmeessä kommentti!). Tunne on tosiaan erikoinen, jopa aavemainen, kun edessäsi on aivan aidon näköisiä ihmisiä, mutta he ovat jähmettyneet paikoilleen.

Valitettavasti näitä stereoskooppisia kuvia on rajallinen määrä menneiltä ajoilta, mutta niitä voi tehdä itsekin; on jopa olemassa kännykkäsovellus, jolla niitä voi tehdä. Historiallisia kuviakin on skannattu nettiin: National Museums Scotland-sivustolla on oma osionsa stereoskooppisille kuville. Ne saa avattua suurempana, ja ainakin iPad Airissa ne ovat juuri täydellisen kokoisia OWL-stereoskoopilleni. Kuvat ovat enimmäkseen Isosta-Britanniasta, mutta kuvia löytyy myös esim. Lähi-idästä.

Laitan tähän loppuun pari suosikkiani NMS:n valikoimasta.

The Bonnie House o’ Airlie

sc_airlieTässä kuvassa on mielenkiintoinen asetelma: etualalla oleva mies katsoo taakseen ja nostaa kättä lippaan. Takana näkyy muutama hahmo, kenties paikan omistajat?

Old Dancy enjoying his pipe

sc_olddancyTunnelmallinen kuva talon pihalta, jossa vanha mies polttaa piippua ja pieni tyttö katselee häntä.

The Village Schoolmistress

sc_schoolmistressKaunis kuva, jossa poseeraa vanha opettajatar.

Elokuisia kuulumisia

- Anna Leave a comment

Äh, tuntuu siltä, että aloitan aina postaukseni sanomalla, että aikaa on vierähtänyt ihan liikaa viime postauksesta. Muttakunseontotta. :-D No, Twitteriä ja Instagramia sentään päivitän useammin, joten niitäkin voi käydä kurkkimassa!

Elokuu on perinteisesti aina yhtä hulinaa, kun koulut alkavat. Olen siitä huolimatta kuitenkin onnistunut hoitelemaan näitä kirjallisiakin hommia. Lukupalat-kirjani teksti on loppusuoralla ja (hienon) kansiluonnoksenkin olen jo nähnyt. Seuraavana alkaa kuvitus, enkä malttaisi millään odottaa lopputuloksen näkemistä. Mitään tekstiäni ei ole aikaisemmin kuvitettu, joten tämä on uutta. Uutta ja ihanaa! Juuri lukemaan opetteleville/oppineille naperoille kirjoittaminen tuntui aluksi haasteelliselta, vaikka yhden lasten tarinan olenkin joskus englanniksi väkertänyt. Tekstiä voi olla vain rajallinen määrä, joten saa käyttää toden teolla kekseliäisyyttään, että saa kaikki tunteet ja luonteenpiirteet ja tapahtumat ilmaistua vähäisellä sanamäärällä. Mutta kivaa se on ollut!

Myös seuraavan nuortenkirjani editointi on alkamassa, ja olen saanut jo kustannustoimittajan kommentit siitä. Kirja siis ilmestyy noin vuoden kuluttua, joten olemme ajoissa. Sopii minulle kuin suklaa suuhun!

Olen myös virkistänyt muistiani ja lukaissut vanhoja nuortenkirjasuosikkejani. Enimmäkseen Tuija Lehtistä, sillä tulen olemaan hänen kanssaan samassa paneelissa Kirjamessuilla (iik!). Mielenkiintoista palata näiden vanhojen suosikkien pariin. Silloin tällöin eteen tulee lause, jonka muistan vieläkin ulkoa, ja teksteistä on paljastunut ihan uusiakin näkökulmia. Suosikkini oli aina (ja on edelleen) Vaniljasyndrooma, joka oli minusta superhauska, ja luulen, että jollain tavalla samaistuin Milliin, sillä hän ei ollut perinteinen pienikokoinen sankaritar.

Lopuksi, kesään mahtui myös pari hyvää TV-sarjaa, jotka vinkkaan tässä varsinkin historiallisista sarjoista kiinnostuneille. Ensin löysin The Musketeers-sarjan, joka on ilmeisesti jo tullut Suomessakin (ainakin osin?) telkkarista. Kyseessä on BBC:n vauhdikas uusi tulkinta Dumas’n klassikkokirjoista, ja niin kuin kuvasta näkyy, silmänruokaakin löytyy, erityisesti naisille. ;-D

Picture Shows: Porthos (HOWARD CHARLES), Aramis (SANTIAGO CABRERA), Athos (TOM BURKE) , and D'Artagnan (LUKE PASQUALINO)
Toiseksi ihastuin Poldarkiin, josta olin kuullut paljon netissä, sillä se on noussut hurjaan suosioon. Poldark tulee syksyllä esitykseen Suomessa – suosittelen! Sarja kertoo Ross Poldarkista, joka palaa Yhdysvaltojen vapaussodasta kotiinsa Cornwalliin. Poldarkin isä on kuitenkin kuollut ja jättänyt jälkeensä lähinnä velkoja ja Poldarkin rakastettu on menossa naimisiin hänen serkkunsa kanssa. Poldark joutuu aloittamaan aivan pohjalta. Sarja ei ole liian kepeä eikä liian raskas, vaan tarjoilee kaikkea sopivasti.

799483_poldark_430x573

Tulossa: Lukupalat!

- Anna Leave a comment

WSOY lanseeraa heinäkuussa uuden juuri lukemaan oppineille tai lukemaan opetteleville lapsille tarkoitetun Lukupalat-kirjasarjan.

lukupalat
Sarjan ideana on tarjota laadukkaita ja helppolukuisia kotimaisia lastenkirjoja. Kirjat ovat kuvitettuja ja ne on jaettu neljään kategoriaan: Mukavan makeaa, Huvittavan hyvää, Jäätävän jännää ja Menevään makuun. Jokaisella kategorialla on oma karkkityylinen logonsa. Kirjoja voi siis valita oman makunsa mukaan, kuin karkkeja.

lukupalat2
Ensimmäiset heinäkuussa ilmestyvät Lukupalat-sarjan kirjat ovat: Paula Norosen ja Kati Närhen Yökoulu ja kadonnut opettaja, Tapani Baggen ja Carlos da Cruzin Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita ja Henna Helmin ja Reetta Niemensivun Bella saa pentuja (tästä kirjasta olen nähnyt vedokset – näyttää aivan ihanalta!).

Oma uutiseni on se, että olen yksi sarjan kirjoittajista! Tarinani ilmestyy Mukavan makeaa -kategoriassa ensi vuoden alkupuolella. Kuvittajana on Puluboistakin tuttu Emmi Jormalainen, ja luvassa on tyttöjen juttuja ja ystävyyttä. :-)

Aurinkoista alkukesää kaikille!

PS. Luetaanko tämä? -blogissa on myös juttua sarjasta.

Uutisia!

- Anna 2 Comments

Nyt se on selvinnyt: seuraava kirjani ilmestyy syksyllä 2017! Kirja on humoristinen nuorten fantasia, aivan kuin Sammakkoprinsessa ja Operaatio Huulitulikin. Ohessa viisi pikku maistiaista tarinasta (lisää tulee ennen julkaisua :-)!

  • Kirja on päiväkirjamuotoinen.
  • Päähenkilö on 15-vuotias Valpuri.
  • Valpurin perheeseen kuuluvat noita-äiti (jonka keitoksista kannattaa pysyä kaukana) viikatemies-isä, draamaileva isoveli sekä kakkuhullu lampun henki.
  • Valpuri saa yllättäen kyvyn, joka muuttaa hänen elämänsä.
  • Moni saattaisi haluta Valpurin kyvyn, mutta sen kanssa eläminen ei olekaan ihan niin hauskaa tai helppoa kuin olisi voinut luulla…

Kuulumisia!

- Anna 2 Comments

Onpa taas vierähtänyt valitettavan pitkä aika viimeisestä postauksestani. No, Operaatio Huulituli on siis ilmestynyt, ja on ollut kiva kuulla lukijoiden mielipiteitä siitä! Seuraavasta kirjastani voin sanoa sen verran, että se ilmestyy näillä näkymin ensi vuonna, tosin en osaa vielä sanoa mihin vuodenaikaan. Kerron tarinasta lisää myöhemmin, mutta ainakin sen voin kertoa jo nyt, että nuortenkirjasta on kyse ja huumoriakin löytyy. :-)

Askartelurintaman kuulumisista sen verran, että Kuppikakkukuja 2 (shabby chic-tyyliin sisustettu nukkekotini) on vihdoinkin valmis. Tässä muutama kuva:

ah_kk2_2
ah_kk2_1
Tarkoituksena oli tehdä kellariin herkkukauppa, mutta se osoittautui mahdottomaksi, koska kellarikerroksen tilat ovat niin ahtaat, että sinne on vaikea laittaa mitään tai edes nähdä sisälle. Joten hankin todennäköisesti roomboxin, eli yksittäisen huoneen, ja rakennan herkkukaupan sinne. Uusi nukkekoti on luonnollisesti myös saatava, ja tällä kertaa minua kutittelee jokin ihan erilainen… Olen nimittäin suunnitellut Tudor-tyylisen nukkekodin hankkimista rakentaakseni sinne noidan tai keijun talon. Vaikka historiafriikki olenkin, Tudor-aikakauden sisustus ei kiehdo minua, mutta sen aikakauden talot sopivat minusta mainiosti fantasianukkekodin rakentamiseen.

Olen myös hurahtanut Hama-helmiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen aina pitänyt niitä lasten juttuna, mutta jostain syystä nappasin pari pussia mukaani Prismasta jokin aika sitten. Tähän mennessä olen tehnyt muutaman Hello Kitty-hahmon, Ison-Britannian lipun luokkaani (Ruotsin lippu on työn alla) sekä nämä kaksi rannekorua:

ah_hamarkoru1
 ah_hamarkoru2
Pidän kovasti japanilaisista kawaii-jutuista (= pastellia ja söpöyttä, esim. Sanrio-hahmot) ja tämä vaikutus näkyy myös näissä koruissa. Näitä teen varmasti lisää myös ei-pastelliväreissä. Suunnitelmissa on myös tehdä lasinalusia. Netti ainakin on pullollaan erilaisia ohjeita aina heijastimista korurasioihin.

Sain myös vihdoinkin luettua Cassandra Claren Mortal Instruments-sarjan ensimmäisen trilogian. Luin sarjan, koska hurahdin siihen perustuvaan TV-sarjaan Shadowhunters, jota voi Suomessa katsoa Netflixistä. Annoin trilogian kaikille kirjoille kolme tähteä, sillä vaikka pääosin pidinkin tarinasta, teksti olisi kaivannut mielestäni kunnon kustannustoimittajaa. Lukisin ehkä loputkin kolme osaa, jos Jace olisi pysynyt samana sarkastisena pissapäänä kuin ekassa kirjassa ja Magnusta ja Alecia olisi ollut enemmän ja heidän suhteensa olisi rakennettu huolellisemmin. TV-sarjassa monia asioita on muutettu, eikä se ole mitään huikeaa taidetta, mutta eipä sen tarvikaan olla. Minua kiinnostaa sarjassa lähinnä Malec, eli Magnuksen ja Alecin suhde, ja jo sen takia toivon, että sarja saa toisen tuotantokauden. Jää nähtäväksi!