Valpuri on ilmestynyt – 5 hauskaa faktaa ja kilpailu!

Valpuri Vaahteran Maaginen Korva on vihdoinkin saanut siivet, jee! Ilmestymisen kunniaksi tässä viisi faktaa tarinasta. Viimeinen sisältää kilpailun!

1. Valpuri leipoo Sacherkakun, josta tulee hänen “spesiaalinsa” niin, että hän jopa opettaa kakun tekemistä ystävälleen. Kohtaus, jossa Valpuri pudottaa kakun lattialle juuri ennen kuorruttamista on suoraan omasta elämästäni. Teini-ikäisenä halusin leipoa jotain hienoa ystävääni varten, ja päätin tehdä Sacherkakun. Valitettavasti pudotin juuri uunista otetun kakun lattialle ja se mureni palasiksi. Toiseen kakkuun ei ollut aineksia, joten toimin hädissäni kuin Valpuri: asettelin kakunmurenat vuokaan ja kuorrutin tekeleen. Kaveri ei saanut koskaan tietää asiasta, ja kakku tuli syötyä! :-D

2. Valpurin isä kirjoittaa sivutyönään salanimellä rakkausromaaneja. Tarinasta löytyy muutama katkelma isän romaaneista, hän kun lukee käsikirjoituksiaan mielellään perheelleen ruokapöydässä. Itselläni oli nuorempana Barbara Cartland-kausi, jolloin ahmin hänen yltiöromanttisia kirjojaan. Toisaalta ne hihityttivät, toisaalta kutkuttivat. Valpurin isän tarinat muistuttavat melkoisesti Cartlandin tarinoita mahtipontisine rakkauskuvauksineen ja sydämenmuotoiset kasvot omaavine sankarittarineen. Näitä oli superhauska kirjoittaa!

3. Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani on Sue Townsendin Mikä tsäkä, Hadrianus. Rakastin lapsena erityisesti Hadrianuksen tekemiä joulu- ja synttärilahjalistoja, ja Valpurin kirjoittamat joululahjalistat ovatkin saaneet inspiraationsa Hadrianukselta.

4. Valpuri mokaa ja paljastaa poikaystävälleen erään salaisuuden. Niinpä Valpuri päättää kertoa poikaystävälleen kaikenlaisia hassuja ja outoja uutisia saadakseen hänet unohtamaan salaisuuden. Kaikki Valpurin hassut uutiset ovat ihan oikeita uutisia!

5. Tarinassa on viittauksia lemppareihini. Lukija voi löytää sieltä viittauksen yhteen lempikirjoistani, kahteen lempitelevisiosarjaani ja yhteen lempilaulajaani (ei Justin Bieber, vaikka hän esiintyykin tarinassa..).
Ensimmäinen lukija, joka lähettää minulle oikeat vastaukset alla oleviin kysymyksiin voittaa mitkä tahansa kaksi kirjoittamistani kirjoista (Sammakkoprinsessa, Operaatio Huulituli, 2 A:n Kamut Kykykilpailussa, Valpuri Vaahteran Maaginen Korva) nimmareilla varustettuina!

Mihin lasten-/nuortenkirjaan löydät viittauksen tarinasta? (vinkki: kirja on vanha)
Minkä televisiosarjan löydät tarinasta? (vinkki: näitä on kaksi, toinen riittää)
Kenen laulajan löydät tarinasta? (vinkki: kyseessä ei ole bändi eikä siis Justin Bieber, vaan joku muu…)

Lähetä tiedot minulle sähköpostilla (ahallava AT gmail.com). Muista laittaa sähköpostiisi tieto mitkä kaksi kirjoistani haluat, jos voitat. Otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Onnea matkaan! :-)

Kurkista Valpurin päiväkirjaan!

Valpuri Vaahteran Maaginen Korva on nuortenkirja, joka ilmestyy 28.7.2017. Tarinassa yhdistyvät bridgetjonesmainen chick-lit-tyyli ja fantasia: kirja on 15-vuotiaan yliluonnollisessa perheessä elävän ja mielellään nenänsä toisten asioihin pistävän Valpurin päiväkirja. Kirjan alussa Valpuri saa kyvyn kuulla poikien ajatukset, ja siitähän vasta riemu repeää – tai sitten ei: Valpuri kuulee jotain melkoisen huolestuttavaa.

Valpurin perheeseen kuuluvat noitaäiti (jonka taiat menevät aina pieleen), Viikatemies-isä ja balettia tanssiva veli Väinämö, joka on draamakuningasten kuningas. Keittiössä jöötä pitää apteekkipullossa asuva pullon henki Kannikka, jonka elämän tärkein asia on kakku. Bestis Hilda ihastuu milloin kehenkin, mutta onneksi ei sentään ihanaan futari-Kasperiin, jonka silmät ovat ah, niin siniset…

Tänään Valpurin päiväkirja aukeaa syyskuun kohdalta…

Lauantai, 27. syyskuuta

10:00 Elämäni tylsin lauantai. Hilda meni käymään mumminsa luona, eikä minulla ole seuraa. Voisin tietysti soittaa Peppiina Ahlströmille, joka oli paras kaverini päiväkodissa. Toisaalta, hän leikkii vielä virtuaalilemmikeillä.

15:17 Äidin kotityömania jatkuu. Tänään hän päätti, että meidän tulee auttaa häntä ruokaostoksilla. Meidän täytyi lähteä kauppaan hänen kanssaan, mutta isä sai jäädä kotiin korjaamaan moottoripyöräänsä. Se oli tosi epäreilua. Äiti sanoi, että isä tekee kovasti töitä ansaitakseen elannon perheelleen, joten hänen pitää saada rentoutua viikonloppuisin. Huomautin, että minäkin teen kovasti töitä koulussa, mutta äiti ilmoitti, että jos jatkan vinkumista, menetän viikkorahani.
Prisma oli täynnä kiljuvia lapsia ja vanhempia pörröhiuksisia naisia, jotka vilkuilivat kyseisiä kiljukauloja paheksuvasti. Äiti yritti innostaa meitä tykittämällä höpsöjä juttuja tyyliin: “Kuka löytää ketsupin nopeimmin?” ja “Etsikää kaksi litraa maitoa alle kolmessa minuutissa!” Ensin kumpikaan meistä ei välittänyt, mutta sitten me molemmat satuimme tuomaan kärryihin paketin sulatejuustoa yhtaikaa. Minä otin kunnon spurtin saadakseni omani kärryyn ennen Väinämöä ja hän teki saman (minä voitin). Äiti käytti häpeilemättä hyödykseen meidän kilpailuhenkisyyttämme ja sirkutti, että meidän pitäisi hakea seuraavaksi makaronia. Me ryntäsimme etsimään sitä, ja olen melko varma, että sysäsimme vahingossa kumoon yhden niistä pörröpäämummoista. Väinämö heitti makaronipussinsa kärryihin kaukaa ja osui puhtaalla tuurilla, joten minä päätin voittaa seuraavan kierroksen. Kun äiti sanoi, että me tarvitsisimme vessapaperia, lähdin juoksemaan ja sain hyvän etumatkan. Nappasin jättisäkin äidin suosimaa merkkiä, ja juosta tömistin säkki sylissäni pitkin käytävää.
SITTEN TÖRMÄSIN KASPERIIN. Enkä vain Kasperiin vaan Kasperiin ja koko hänen hemputin perheeseensä, isovanhemmat mukaan luettuna. Kasper katsoi minua kulmakarva koholla ja minä kiitin tähtiä ja äiti maata siitä, että ympärilläni oli niin kova miesten ajatuspulina, etten erottanut hänen ajatuksiaan.
Minun oli pakko pelastaa tilanne jotenkin, koska muuten Kasper olisi saattanut luulla, että minä ulostan epänormaalin suuria määriä. Moikkasin häntä nopeasti ja selitin, että olin mukana hyväntekeväisyysjärjestössä ja autoin juuri vanhusta, jolle oli kehittynyt äkillinen ja musertava ripulitauti. Katri tyrskähti, ja minä raahasin sen tyhmän säkin pois niin nopeasti kuin taisin. Jätin sen seuraavalle käytävälle ja juoksin ulos kaupasta.
Epäonneni ei kuitenkaan loppunut siihen. Palasin sisään ja jäin hengaamaan ostoskärryjen luokse, jotta en törmäisi uudestaan Kasperiin. Silloin kovaäänisistä kaikui kuulutus.

Huomio Valpuri Vaahtera! Äitisi odottaa sinua infotiskillä ja on hyvin huolissaan sinusta. Valpuri Vaahtera, menethän heti infotiskille! Kysy neuvoa lähimmältä aikuiselta, jos et tiedä missä infotiski on.

Infotiski oli lähellä, ja näin äidin siellä punaisena ja hengästyneenä. Olin raivoissani hänelle, mutta sen sijaan hän alkoikin luennoida minulle.
“Kuinka sinä saatoit olla noin vastuuton!” hän sihisi. “Älä koskaan enää katoa tuolla tavalla! Minun piti jättää Väinämö hoitamaan loput ostokset!”
Hän sanoi sen aivan kuin kyseessä olisi ollut joku suurikin katastrofi.
“Oma vikasi!” tiuskaisin. “Mitäs laitoit minut kantamaan noloja juttuja julkisesti! Sitä paitsi, sinä olet juuri häpäissyt minut tosi tärkeiden tyyppien edessä!”
Äiti väläytti hymyn infotiskin takana olevalle naiselle ja kuiskasi suupielestään, että me emme pesisi likapyykkiämme muiden kuullen ja minun olisi paras tukkia suuni. Sitten hän meni etsimään Väinämöä.

16:24 Äiti on edelleen vihainen minulle, ja minä olen edelleen vihainen hänelle. Isä yrittää toimia rauhanvälittäjänä, mutta Väinämö nauttii draamasta suuresti. Hän ajattelee nyhtävänsä rahaa äidiltä tämän riidan varjolla ja jopa saavansa äidin suostumaan siihen, että värjää hiuksensa violetiksi. Minä olen enimmäkseen pysynyt huoneessani ja murjottanut. Hildakaan ei vastaa puhelimeen.

17:11 Äiti tuli kertomaan minulle, että hän ja isä ovat päättäneet tilata pitsaa päivälliseksi. Kysyin miksi, koska Väinämö ei syö pitsaa. Äiti sanoi ajatelleensa asioita ja ymmärtävänsä nyt, että vessapaperisäkin kanssa nähdyksi tuleminen ja sellaisen lapsellisen kuulutuksen kohteeksi joutuminen nolaisivat varmasti teinitytön kuin teinitytön. Hän oli kuulemma hermostunut, koska oli ajatellut, että minut oli kidnapattu. Lopuksi me teimme sovinnon, mutta olen silti edelleen kiukkuinen. Pitsa tosin kyllä auttanee hiukan.

19:33 O-ou. Äiti sai selville, että kuulen edelleen miesten ajatukset. Se paljastui, kun menin keittiöön odottamaan pitsaa. Väinämö ragesi lapsuusiän ylipainosta ja siitä, miten hänen ravintotarpeitaan ei otettu huomioon tässä talossa. Isä yritti rauhoitella häntä, mutta hän ei hiljennyt. Hän huusi, että kyseessä oli selvästi minun katala suunnitelmani tuhota hänen tulevaisuutensa. Minähän en sellaista roskaa kuunnellut, joten rupesin itsekin kiljumaan. Äiti tuli erottamaan meidät. Kävin niin kuumana, että kerroin hänelle Väinämön suunnitelmista kiskoa häneltä rahaa meidän riitamme varjolla. Väinämö kalpeni ja kysyi mistä minä tiesin (en ole kertonut hänelle, että kuulemani äänet ovat itse asiassa miesten ajatuksia). Äiti työnsi minut ulos huoneesta ja vaati saada kuulla totuuden. Nyt hän suunnittelee taas retkeä Taikatakomoon. Tasan suostun. En mene lähellekään sitä paikkaa ennen kuin olen kuullut Kasperin hurmaavat ajatukset.

Sunnuntai, 28. syyskuuta

12:45 Väinämö ja minä riitelemme edelleen.

15:02 Hilda ja minä kävimme mäkkärissä. Meillä oli vähän tylsää, joten Hilda ryhtyi osoittelemaan minulle miehiä, joiden ajatuksia kuunnella. Siellä oli tosi sekopäisiä tyyppejä, kuten eräs moitteettomaan pukuun pukeutunut mies, joka suunnitteli uutta uraa kananmunajonglöörinä. Siellä oli myös vanhempi mies, joka ajatteli, että hänen pitäisi päästä eroon Velmasta. Hilda luuli, että tyyppi oli aikeissa murhata jonkun, ja hän halusi soittaa poliisille. Onneksi minä hillitsin häntä, koska pian kävi ilmi, että Velma oli kilpahevonen, jonka mies omisti puoliksi jonkun toisen tyypin kanssa.

18:32 Kannikka sanoi, että koska me herkuttelimme pitsalla, hänenkin tulisi saada herkutella. Hän istahti keittiön pöydälle ja ilmoitti odottavansa voilla leivottua kakkua. Siinähän odottaa.

Maanantai, 29. syyskuuta

7:24 Väinämö on vakuuttunut, että olen nuuskinut hänen huoneessaan pahantahtoiset aikeet mielessäni, joten hän haluaa oveensa lukon. Äiti harkitsee ihan vakavissaan lukon ostamista; hänen mukaansa Väinämö on syvästi järkyttynyt.

8:03 Kannikka on istunut pöydällä koko yön. Äiti heltyi ja lupasi tuoda hänelle kaupasta kakun.

15:55 Iik! Kasper oli koulussa, ja onnistuin kuuntelemaan hänen ajatuksiaan, kun hän tsekkasi kuvaansa käytävän peilistä. Hänen ajatuksensa olivat NIIN syvällisiä ja mahtavia! Hän ajatteli miten hyvännäköinen hän oli ja miten hänellä tulisi olla tyttöystävä. Sitten hän nykäisi vasenta kulmakarvaansa ja harkitsi kysyvänsä Katrilta tämän kosmetologin numeroa. Lopulta hänen ajatuksensa lipuivat futikseen ja siihen, miten hänen joukkueensa varmasti voittaisi nyt, kun hän oli parantunut.
Olen kuin puulla päähän lyöty. Hän ajatteli niin paljon ja niin tärkeitä asioita. Useimmat pojat ajattelevat navanalusasioita, mutta hän ajatteli älykkäitä juttuja kuten harrastustaan ja ulkonäkönsä kohentamista. Hilda oli tietysti vessassa, mutta heti kun hän tuli takaisin, kerroin hänelle kaiken, ja hän oli tosi otettu. Oli puhdasta huonoa tuuria, että Nooa kulki ohitsemme juuri silloin. En tajua miksi hän aina pysähtyy juttelemaan meille. Emmehän me ole kavereita tai edes samalla luokalla (hän on C:llä niin kuin Kasperkin). Nyt hän halusi tietää kuinka minä voin. Hän näytti valmiilta kuuntelemaan koko elämäntarinani, joten sanoin voivani hyvin ja kiskoin säteilevän Hildan mukaani.

19:31 Olen edelleen haltioissani ihmeestä nimeltä Kasper Kaikkonen. En edes välitä Väinämöstä enää. Kasper on valmis hankkimaan tyttöystävän, ja minä olen valmis olemaan hänelle sellainen.

Tiistai, 30. syyskuuta

16:13 Kuuntelin jälleen Kasperin ajatuksia ruokalassa. Se oli kyllä hiukan haastavaa, sillä siellä oli valtavasti ajatusmelua, mutta sain kuultua muutamia herkkupaloja. Hän ajatteli jälleen futista ja sitä miten hyvä hän on siinä (hänen itsetuntonsa on esimerkillinen). Sitten hän ajatteli joitain bileitä (pakko saada selville mistä bileistä on kyse) ja toivoi saavansa siellä äksöniä. Mieleni teki hihkaista, että neiti Vaahtera täällä valmiina äksöniin, söör, mutta onneksi sain pidettyä suuni kiinni. Reksi nimittäin kurmotti vesipisteen vieressä vahtimassa, ettei kukaan ota enempää kuin kolme nakkia.

Hei, meilläkin on sanottavaa!

Kirjailija Salla Simukka on nostanut ansiokkaasti esiin ongelman, jonka lastenkirjailijat kohtaavat esimerkiksi kirjamessuilla: heidät pyydetään mukaan lukemaan teoksiaan lapsille, mutta heitä ei pyydetä haastateltaviksi, kertomaan ajatuksistaan ja työstään. Heidät kutistetaan lähinnä lasten hauskuttajiksi.

Viihteellisten kirjojen kirjoittajana olen kohdannut samantyylisen ongelman: viihteellisiä kirjoja arvioitaessa tai niistä puhuttaessa keskitytään usein vain siihen, että “tämä on tällainen kiva hömppäkirja, hauskasti kirjoitettu, nauroin.” Jotta asiasta ei tulisi väärinkäsityksiä, sanon heti tämän: se, että ihmiset kirjoittavat kirjoistani on minusta mahtavaa ja otan ilolla jokaisen sanan vastaan. Kiitos kaikille, jotka olette kirjojani arvioineet! Haluan kuitenkin nyt pikkuisen haastaa sitä, miten viihteellisistä kirjoista kirjoitetaan ja kyseenalaistaa niihin lätkäistävää hömppäleimaa, joka piilottaa alleen kaiken muun.

Realistisia kirjoja arvioitaessa ja niistä puhuttaessa esille nostetaan käytännössä aina tarinan teema. Teema ja sen ulottuvuudet ovat keskustelun keskiössä. Tarina ja sen hahmot tuodaan keskusteluun usein vain teeman käsittelyn kautta. Temaattisuus hallitseekin Suomessa vahvasti kirjallista keskustelua. Kun kyseessä on viihteellinen kirja, tämä nousee kuitenkin ongelmaksi, sillä viihteellinen kirja luetaan usein pinkit hattaralasit päässä. Viihteellisten kirjojen keskiössä ei nimittäin yleensä olekaan tietty teema vaan tarina ja henkilöhahmot. Kun on totuttu keskustelemaan kirjallisuudesta temaattisesti, viihdekirjan suhteen tuleekin töks. Mitä tästä nyt sanoo muuta kuin “ihan viihdyttävä”? No, paljonkin. Esimerkiksi Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarja on täydellisen tyylipuhdasta chick-litiä, erinomainen viihdekirjasarja. Se kuitenkin nosti esiin ongelman, josta monet naiset kärsivät: shoppailuriippuvuus ja siitä seuraavat taloudelliset ongelmat. Aiheesta voi keskustella paljon, syvällisesti ja monipuolisesti. Jennifer Weiner taas kirjoitti kirjassaan Good in Bed ylipainoisesta naisesta ja hänen kokemuksistaan. Tästäkin saisi takuuvarmasti aikaan hedelmällistä keskustelua.

Kun Ofelia-kirjani (Sammakkoprinsessa ja Operaatio Huulituli) julkaistiin, uskoin, että arvioijat ja haastattelijat nostaisivat esiin sen, että päähenkilö Ofelia on ylipainoinen. Ylipainoisia päähenkilöitä nimittäin on hyvin vähän, ainakaan suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa, mutta lukijat ovat kaikenkokoisia. Hyvin harva kuitenkaan nosti aiheen esille. Sen sijaan kohderyhmään kuuluvilta nuorilta lukijoilta tullut palaute Ofelian painosta oli sataprosenttisen innostunutta: nuoret kertoivat miten kivalta tuntui, kun vihdoinkin löytyi päähenkilö, joka oli samanlainen kuin he itse ja joka tuskaili samojen asioiden kanssa.
Toinen esimerkki: Ofelia-kirjojen fantasiamaailma on matrilineaarinen: vallassa on aina kuningatar ja kruunu siirtyy äidiltä tyttärelle. Tämä ei tietenkään ole fantasiagenressä ainutlaatuista, mutta naisvalta on asia, joka ei ole edelleenkään missään nimessä itsestäänselvyys yhteiskunnassamme. Tähänkään asiaan on harva kiinnittänyt huomiota. Heinäkuun lopulla ilmestyvä chick-litiä ja fantasiaa yhdistelevä nuortenromaanini Valpuri Vaahteran Maaginen Korva käsittelee mm. transsukupuolisuutta.

Mainitsen nämä asiat siksi, että ne valottavat keskeistä pointtiani: jos viihdekirjan lukee hattaralasit silmillä, missaa aika paljon. Aivan kuten Simukan esiintuomilla lastenkirjailijoilla, viihdekirjailijoillakin on sanottavaa ja viihdekirjoissakin on keskusteltavaa. Silti meidät saatetaan esimerkiksi jättää kutsumatta keskustelutilaisuuksiin tai messuille, oletettavasti koska kirjamme ovat, no, sellaista kivaa hömppää ja mitä siitä nyt muka keksii. Haastan tämän käsityksen: teemat eivät välttämättä loiki esiin kirjoistamme yhtä näkyvästi kuin vaikkapa realistisista romaaneista, mutta meillä on varmasti sanottavaa, joka kiinnostaa lukijoita ja väitän, että suurimmassa osassa viihdekirjoja on keskusteltavaa. Sen löytäminen saattaa edellyttää erilaista lukutapaa ja hattaralasien laittamista hyllylle, mutta kyllä se siellä on. Ja jos epätoivo iskee, aina voi löytää jutunjuurta vaikkapa kirjoitusprosessista, henkilöhahmoista ja juonesta – aiheista, jotka kiinnostavat lukijoita ja kirjoittajia kaikkialla.