What’s up Wednesday?

KITERUFFLED2
What’s Up Wednesday on jokakeskiviikkoinen blogimeemi, jossa vastataan neljään kysymykseen. Löydät meemin klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.

1. Mitä luen juuri nyt?

Valitettavasti en mitään. Mutta minulla on Goodreadsissa luettavaksi merkittynä melkoinen pino historiaopuksia, ja viimeistään jouluksi aion niistä muutaman hankkia.

2. Mitä kirjoitan juuri nyt?

Tähänkin pakko vastata, että juuri nyt en mitään – sain nimittäin tänään valmiiksi yhden kässärin muokkaukset, enkä ole ehtinyt aloittaa uutta.

3. Mikä toimii sinulla juuri nyt?

“Mielikirjoittaminen”. Tarkoitan tällä prosessia, jossa vien tarinaa eteenpäin mielessäni (usein iltaisin nukkumaan mennessäni) mutta en vielä kirjoita sitä paperille. Tämä syksy on ollut niin hektinen, että mielikirjoittamisen avulla olen saanut yhden tarinan hyvin alkuun, vaikka en olekaan ehtinyt istua alas sitä kirjoittamaan.

4. Mitä muuta uutta?

Operaatio Huulitulen vedokset ovat valmiit! Tapaamme kustannustoimittajan kanssa ensi viikolla ja yhdistämme korjaukset. Sitten Huulituli lähtee painoon. Hurjaa!

Päivitystä pukkaa…

Olen viime aikoina istunut nenä kässäreissä kiinni niin tiiviisti, etten ole ehtinyt edes blogata. No, olen toisaalta saanut valtavasti aikaankin: kaksi kässäriä alkaa olla maalilinjoilla, ja Operaatio Huulituli on mietintämyssyn alla. Pari uutta tarinaideaakin on pulpahtanut mieleeni. Annan niiden kuitenkin hautua vielä hetken, sillä kesällä olisi kiva ehtiä hiukan lomaillakin, varsinkin kun aion tehdä pari historian/arkeologian kesäkurssia netissä. Unelmana olisi jaksaa opiskella avoimessa yliopistossa töiden ohella, mutta saapa nähdä onnistuuko.

Pidin ensimmäisen kirja-arvontani jokin aika sitten, ja se sujui hyvin. Osallistujiakin oli enemmän kuin olin odottanut. Myös mukavat lukijakommentit ovat piristäneet. Toisin kuin monet ehkä ajattelevat, ei isonkaan kustantamon kirjailija saa automaattisesti tukuttain arvioita ja huomiota, varsinkaan jos on tuntematon suuruus. Siksi on aina kiva saada palautetta! :-)

Olen myös pohtinut kirjatrailerin tekoa. Tiedän, ettei niitä nyt niin valtavasti katsota, mutta olisihan se hauska kesäprojekti. Videonluontiohjelma tosin on vielä hakusessa, sillä jostain syystä Windows Movie Maker on minusta jotenkin monimutkainen enkä oikein osaa tehdä sillä kuin perusjuttuja. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Mukavaa kesää kaikille!

Nuortenkirjallisuutta ja tee-se-itse huonetuoksuja

Niille, jotka eivät Twitteristä tätä juttua bonganneet: tässä linkki The Guardianin juttuun nuortenkirjallisuudesta. Mielestäni jutussa oli erinomaisia oivalluksia – vaikuttava saavutus, sillä kirjoittaja on vasta 18-vuotias. Jutussa pohdittiin sitä, miksi aikuiset lukevat nykyään niin paljon nuortenkirjallisuutta. Itseeni kolahti ennen kaikkea tämä:

A dominant part of any book’s success is its escapist appeal, and YA excels at providing this. The fantastical worlds and sheer inventiveness and imagination of YA is rarely rivalled by adult literature…

Kirjoittajan mukaan eskapismi, eli se että haluaa paeta arkea mm. sukeltamalla fiktiivisiin maailmoihin, on keskeinen osa nuortenkirjallisuuden (engl. YA) lumoa. Aikuisten kirjoissa kun on usein aikuisten arkipäivää ja ongelmia, ja niitä on lähes kaikilla aikuisilla omassa elämässäänkin ihan tarpeeksi. Itse allekirjoitan tämän väitteen vahvasti, mutta itselleni nuortenkirjallisuudessa on myös toinen tärkeä vetovoimatekijä:

Equally, YA books are great for evoking nostalgia; they can often remind older readers of their childhoods and teenage years , making them a comforting presence for those who just refuse to grow up and embrace their boring, often excitement-free adult lives.

Osinhan tämä liittyy noihin mainitsemiini aikuisten ongelmiin: nostalgiaa ihanasta nuoruudesta, jolloin ei ollut asuntolainaa/rahahuolia tai työongelmia tai muitakaan vastaavia juttuja. Nuortenkirjallisuuden kautta voi elää uudelleen sitä kihinäaikaa ja sen ainutkertaisia tunteita. Siksi toivon hartaasti, että nuortenkirjallisuus jatkaa Suomessakin kasvuaan ja monipuolistumistaan.

∴♥∴

Asiasta kolmanteen. Kevät tuntuu saapuvan hurjaa vauhtia, mutta se on tuonut mukanaan jokaisen koiranomistajan painajaisen: jatkuvan kuran ja hiekan. Itselleni oli tulossa eilen vieraita, ja tuskailin mitä ihmettä tekisin raikastaakseni sisäilmaa, sillä koiran tassut oli siinä vaiheessa päivää pesty jo kaksi kertaa ja turkista (pesuista huolimatta) irtoilleet hiekanjyvät imuroitu kerran, ja kämpässä leijui melkoinen märän koiran ja imurin tuoksucocktail. Tuuletuskaan ei tuntunut auttavan. Joskus aikaisemmin yritin ratkaista ongelmaa heittämällä mikroon kahvikupin (herkullinen kahvintuoksu!) mutta koska kyseessä oli kerta-annospussista otettu café latte runsaalla vaahdolla, kahvista kiehui puolet mikron pohjalle. Niinpä innostuin, kun bongasin eilen illalla Twitteristä linkin luonnollisiin huonetuoksuihin. Linkistä löytyi muutama resepti, ja lyhyesti sanottuna homma hoituu näin: kattilaan laitetaan vettä ja veteen sitrushedelmien viipaleita, yrttejä ja mausteita porisemaan hetkeksi, ja pian asunnon pitäisi tuoksua luonnollisen hyvältä. Pakkohan sitä oli kokeilla. Pohdin hetken sitruuna-rosmariini-vaniljan ja limetti-timjami-minttu-vaniljan välillä ja ostin varmuudeksi ainekset molempiin.

tuoksuainekset
Lopulta päädyin aloittamaan sitruuna-rosmariini-vanilja-sekoituksella, ja pistin sen porisemaan.

tuoksuaineetkattilassa
Tähän sekoitukseen tuli 2 sitruunaa, kolme rosmariinin oksaa ja teelusikallinen vaniljaa. Ja kyllähän se asunnon tuoksutti! Rosmariinia en jostain syystä haista, mutta sitruunan ja vaniljan kylläkin. Tuoksu ei ole missään nimessä liian voimakas vaan juuri sopiva, ja sitä riitti koko huoneistoon. Ehdottoman positiivinen kokemus. Seuraavan kerran kokeiluun tulee limetti-timjami-minttu-vanilja!

Nämä ja muita luonnollisten huonetuoksujen reseptejä täältä.

Loppukesän kuulumisia

Kesä loppui kovin lyhyeen jälleen kerran. Eilenhän me vasta saattelimme oppilaat kesälaitumille! Tai no, onhan vielä kesä sään puolesta, mutta näin opettajan näkövinkkelistä kesä loppuu melkoisen jämptisti siihen, kun palataan koulunpenkille.

Onneksi kesän loppuun mahtui jänniäkin asioita. Käväisin ensimmäistä kertaa elämässäni WSOY:n syyskauden avajaisissa. Ihmisiä oli valtavasti monessa kerroksessa, ja bongailin joukosta ainakin Tiina Nopolan ja Ben Zyskowiczin. Kustannustoimittajani Essi oli luojan kiitos paikalla, sillä muuten olisin saattanut jäädä johonkin nurkkaan hyperventiloimaan pussiin. Olin jo etukäteen neuroillut hänelle tapahtumasta ja saanut hauskat seikkaperäiset ohjeet siitä mitä ja miten ja missä ja koska. Essi esitteli minut muutamille mukaville kirjailijoille, joten ehkäpä ensi kerralla tunnen jo pari kasvoa lisää. Tapasin myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden uuden kustannuspäällikkö Saaran.

Kesän loppuun on mahtunut myös (englanninkielinen) kirjoituskilpailu PitchWars, johon osallistun Pojan tarinalla. Twitterissä on aktiivinen yhteisö, jonka kautta löytyy runsaasti lisätietoa, ja Twitterissä tuleekin roikuttua luvattoman paljon seuraamassa #PitchWars hashtagia. Idea on kuitenkin lyhkäisyydessään se, että jo agentin omaavat tai vakiintuneemmat kirjailijat valitsevat mentoroivattavakseen pari kirjoittajaa, jonka tekstin he työstävät kirjoittajan kanssa yhteistyössä mahdollisimman hyväksi ennen marraskuuta, jolloin joukko yhdysvaltalaisia agentteja tutustuu teksteihin. Hyvällä tuurilla kilpailusta voi siis saada agentin (ja sitä myötä kustannussopimuksen) rapakon toiselta puolelta, mutta kilpailun taso on erittäin kova, ja itse olenkin mukana lähinnä asiantuntevan ja hauskan porukan vuoksi.

Ai niin, lempparini Adam Lambert on ollut kesän kiertueella legendaarisen Queen-bändin kanssa, ja nämä konserttivideot ovat kyllä niin upeita, että kun niitä juuttuu katsomaan, ei meinaa päästä enää tuolista ylös. :-D Tässä suosikkiversioni “Who Wants to Live Forever”-biisistä, joka tulee kuunneltua vähintään kerran päivässä: