Niille, jotka eivät Twitteristä tätä juttua bonganneet: tässä linkki The Guardianin juttuun nuortenkirjallisuudesta. Mielestäni jutussa oli erinomaisia oivalluksia – vaikuttava saavutus, sillä kirjoittaja on vasta 18-vuotias. Jutussa pohdittiin sitä, miksi aikuiset lukevat nykyään niin paljon nuortenkirjallisuutta. Itseeni kolahti ennen kaikkea tämä:
A dominant part of any book’s success is its escapist appeal, and YA excels at providing this. The fantastical worlds and sheer inventiveness and imagination of YA is rarely rivalled by adult literature…
Kirjoittajan mukaan eskapismi, eli se että haluaa paeta arkea mm. sukeltamalla fiktiivisiin maailmoihin, on keskeinen osa nuortenkirjallisuuden (engl. YA) lumoa. Aikuisten kirjoissa kun on usein aikuisten arkipäivää ja ongelmia, ja niitä on lähes kaikilla aikuisilla omassa elämässäänkin ihan tarpeeksi. Itse allekirjoitan tämän väitteen vahvasti, mutta itselleni nuortenkirjallisuudessa on myös toinen tärkeä vetovoimatekijä:
Equally, YA books are great for evoking nostalgia; they can often remind older readers of their childhoods and teenage years , making them a comforting presence for those who just refuse to grow up and embrace their boring, often excitement-free adult lives.
Osinhan tämä liittyy noihin mainitsemiini aikuisten ongelmiin: nostalgiaa ihanasta nuoruudesta, jolloin ei ollut asuntolainaa/rahahuolia tai työongelmia tai muitakaan vastaavia juttuja. Nuortenkirjallisuuden kautta voi elää uudelleen sitä kihinäaikaa ja sen ainutkertaisia tunteita. Siksi toivon hartaasti, että nuortenkirjallisuus jatkaa Suomessakin kasvuaan ja monipuolistumistaan.
∴♥∴
Asiasta kolmanteen. Kevät tuntuu saapuvan hurjaa vauhtia, mutta se on tuonut mukanaan jokaisen koiranomistajan painajaisen: jatkuvan kuran ja hiekan. Itselleni oli tulossa eilen vieraita, ja tuskailin mitä ihmettä tekisin raikastaakseni sisäilmaa, sillä koiran tassut oli siinä vaiheessa päivää pesty jo kaksi kertaa ja turkista (pesuista huolimatta) irtoilleet hiekanjyvät imuroitu kerran, ja kämpässä leijui melkoinen märän koiran ja imurin tuoksucocktail. Tuuletuskaan ei tuntunut auttavan. Joskus aikaisemmin yritin ratkaista ongelmaa heittämällä mikroon kahvikupin (herkullinen kahvintuoksu!) mutta koska kyseessä oli kerta-annospussista otettu café latte runsaalla vaahdolla, kahvista kiehui puolet mikron pohjalle. Niinpä innostuin, kun bongasin eilen illalla Twitteristä linkin luonnollisiin huonetuoksuihin. Linkistä löytyi muutama resepti, ja lyhyesti sanottuna homma hoituu näin: kattilaan laitetaan vettä ja veteen sitrushedelmien viipaleita, yrttejä ja mausteita porisemaan hetkeksi, ja pian asunnon pitäisi tuoksua luonnollisen hyvältä. Pakkohan sitä oli kokeilla. Pohdin hetken sitruuna-rosmariini-vaniljan ja limetti-timjami-minttu-vaniljan välillä ja ostin varmuudeksi ainekset molempiin.
Lopulta päädyin aloittamaan sitruuna-rosmariini-vanilja-sekoituksella, ja pistin sen porisemaan.
Tähän sekoitukseen tuli 2 sitruunaa, kolme rosmariinin oksaa ja teelusikallinen vaniljaa. Ja kyllähän se asunnon tuoksutti! Rosmariinia en jostain syystä haista, mutta sitruunan ja vaniljan kylläkin. Tuoksu ei ole missään nimessä liian voimakas vaan juuri sopiva, ja sitä riitti koko huoneistoon. Ehdottoman positiivinen kokemus. Seuraavan kerran kokeiluun tulee limetti-timjami-minttu-vanilja!
Nämä ja muita luonnollisten huonetuoksujen reseptejä täältä.
