Elokuisia kuulumisia

Äh, tuntuu siltä, että aloitan aina postaukseni sanomalla, että aikaa on vierähtänyt ihan liikaa viime postauksesta. Muttakunseontotta. :-D No, Twitteriä ja Instagramia sentään päivitän useammin, joten niitäkin voi käydä kurkkimassa!

Elokuu on perinteisesti aina yhtä hulinaa, kun koulut alkavat. Olen siitä huolimatta kuitenkin onnistunut hoitelemaan näitä kirjallisiakin hommia. Lukupalat-kirjani teksti on loppusuoralla ja (hienon) kansiluonnoksenkin olen jo nähnyt. Seuraavana alkaa kuvitus, enkä malttaisi millään odottaa lopputuloksen näkemistä. Mitään tekstiäni ei ole aikaisemmin kuvitettu, joten tämä on uutta. Uutta ja ihanaa! Juuri lukemaan opetteleville/oppineille naperoille kirjoittaminen tuntui aluksi haasteelliselta, vaikka yhden lasten tarinan olenkin joskus englanniksi väkertänyt. Tekstiä voi olla vain rajallinen määrä, joten saa käyttää toden teolla kekseliäisyyttään, että saa kaikki tunteet ja luonteenpiirteet ja tapahtumat ilmaistua vähäisellä sanamäärällä. Mutta kivaa se on ollut!

Myös seuraavan nuortenkirjani editointi on alkamassa, ja olen saanut jo kustannustoimittajan kommentit siitä. Kirja siis ilmestyy noin vuoden kuluttua, joten olemme ajoissa. Sopii minulle kuin suklaa suuhun!

Olen myös virkistänyt muistiani ja lukaissut vanhoja nuortenkirjasuosikkejani. Enimmäkseen Tuija Lehtistä, sillä tulen olemaan hänen kanssaan samassa paneelissa Kirjamessuilla (iik!). Mielenkiintoista palata näiden vanhojen suosikkien pariin. Silloin tällöin eteen tulee lause, jonka muistan vieläkin ulkoa, ja teksteistä on paljastunut ihan uusiakin näkökulmia. Suosikkini oli aina (ja on edelleen) Vaniljasyndrooma, joka oli minusta superhauska, ja luulen, että jollain tavalla samaistuin Milliin, sillä hän ei ollut perinteinen pienikokoinen sankaritar.

Lopuksi, kesään mahtui myös pari hyvää TV-sarjaa, jotka vinkkaan tässä varsinkin historiallisista sarjoista kiinnostuneille. Ensin löysin The Musketeers-sarjan, joka on ilmeisesti jo tullut Suomessakin (ainakin osin?) telkkarista. Kyseessä on BBC:n vauhdikas uusi tulkinta Dumas’n klassikkokirjoista, ja niin kuin kuvasta näkyy, silmänruokaakin löytyy, erityisesti naisille. ;-D

Picture Shows: Porthos (HOWARD CHARLES), Aramis (SANTIAGO CABRERA), Athos (TOM BURKE) , and D'Artagnan (LUKE PASQUALINO)
Toiseksi ihastuin Poldarkiin, josta olin kuullut paljon netissä, sillä se on noussut hurjaan suosioon. Poldark tulee syksyllä esitykseen Suomessa – suosittelen! Sarja kertoo Ross Poldarkista, joka palaa Yhdysvaltojen vapaussodasta kotiinsa Cornwalliin. Poldarkin isä on kuitenkin kuollut ja jättänyt jälkeensä lähinnä velkoja ja Poldarkin rakastettu on menossa naimisiin hänen serkkunsa kanssa. Poldark joutuu aloittamaan aivan pohjalta. Sarja ei ole liian kepeä eikä liian raskas, vaan tarjoilee kaikkea sopivasti.

799483_poldark_430x573

Kuulumisia!

Onpa taas vierähtänyt valitettavan pitkä aika viimeisestä postauksestani. No, Operaatio Huulituli on siis ilmestynyt, ja on ollut kiva kuulla lukijoiden mielipiteitä siitä! Seuraavasta kirjastani voin sanoa sen verran, että se ilmestyy näillä näkymin ensi vuonna, tosin en osaa vielä sanoa mihin vuodenaikaan. Kerron tarinasta lisää myöhemmin, mutta ainakin sen voin kertoa jo nyt, että nuortenkirjasta on kyse ja huumoriakin löytyy. :-)

Askartelurintaman kuulumisista sen verran, että Kuppikakkukuja 2 (shabby chic-tyyliin sisustettu nukkekotini) on vihdoinkin valmis. Tässä muutama kuva:

ah_kk2_2
ah_kk2_1
Tarkoituksena oli tehdä kellariin herkkukauppa, mutta se osoittautui mahdottomaksi, koska kellarikerroksen tilat ovat niin ahtaat, että sinne on vaikea laittaa mitään tai edes nähdä sisälle. Joten hankin todennäköisesti roomboxin, eli yksittäisen huoneen, ja rakennan herkkukaupan sinne. Uusi nukkekoti on luonnollisesti myös saatava, ja tällä kertaa minua kutittelee jokin ihan erilainen… Olen nimittäin suunnitellut Tudor-tyylisen nukkekodin hankkimista rakentaakseni sinne noidan tai keijun talon. Vaikka historiafriikki olenkin, Tudor-aikakauden sisustus ei kiehdo minua, mutta sen aikakauden talot sopivat minusta mainiosti fantasianukkekodin rakentamiseen.

Olen myös hurahtanut Hama-helmiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen aina pitänyt niitä lasten juttuna, mutta jostain syystä nappasin pari pussia mukaani Prismasta jokin aika sitten. Tähän mennessä olen tehnyt muutaman Hello Kitty-hahmon, Ison-Britannian lipun luokkaani (Ruotsin lippu on työn alla) sekä nämä kaksi rannekorua:

ah_hamarkoru1
ah_hamarkoru2
Pidän kovasti japanilaisista kawaii-jutuista (= pastellia ja söpöyttä, esim. Sanrio-hahmot) ja tämä vaikutus näkyy myös näissä koruissa. Näitä teen varmasti lisää myös ei-pastelliväreissä. Suunnitelmissa on myös tehdä lasinalusia. Netti ainakin on pullollaan erilaisia ohjeita aina heijastimista korurasioihin.

Sain myös vihdoinkin luettua Cassandra Claren Mortal Instruments-sarjan ensimmäisen trilogian. Luin sarjan, koska hurahdin siihen perustuvaan TV-sarjaan Shadowhunters, jota voi Suomessa katsoa Netflixistä. Annoin trilogian kaikille kirjoille kolme tähteä, sillä vaikka pääosin pidinkin tarinasta, teksti olisi kaivannut mielestäni kunnon kustannustoimittajaa. Lukisin ehkä loputkin kolme osaa, jos Jace olisi pysynyt samana sarkastisena pissapäänä kuin ekassa kirjassa ja Magnusta ja Alecia olisi ollut enemmän ja heidän suhteensa olisi rakennettu huolellisemmin. TV-sarjassa monia asioita on muutettu, eikä se ole mitään huikeaa taidetta, mutta eipä sen tarvikaan olla. Minua kiinnostaa sarjassa lähinnä Malec, eli Magnuksen ja Alecin suhde, ja jo sen takia toivon, että sarja saa toisen tuotantokauden. Jää nähtäväksi!

Mitä kirjoituspöydälläni on?

Ehdinpä vihdoinkin päivittää blogiani pitkän hiljaisuuden jälkeen! Uudessa työpaikassa aloittaminen on vienyt melkoisen tehokkaasti mehut, ja kun sen lisäksi olen vielä lukenut Operaatio Huulitulen vedoksia ja viimeistellyt erästä toista kässäriä, aika on päässyt hujahtamaan ihan liian nopeasti.

Mutta mutta, nytpä olen tässä, ja ajattelin napsaista heti ekaksi postauksekseni jotain hauskaa. Olen nähnyt tämän kyselyn usein englanninkielisissä blogeissa (“What’s on my desk?“), ja olen aina tykännyt lukea niitä. Eli tarkoituksena on ottaa kuvia omasta kirjoituspöydästä/työpöydästä ja kertoa mitä sieltä löytyy. Minusta mielenkiintoisimpia ovat työpöydät, joita ei ole siivottu ja järjestelty naistenlehtitasoiseksi, joten siksi en omaa työpöytäänikään sen kummemmin siivonnut (okei, vesilasin siirsin syrjään).

1. ah_tyopoyta3
Lyhty, jonka sisällä on led-tuikku. Tämä on ensimmäinen led-tuikku, jonka olen ostanut, mutta pidän siitä tosi paljon; se ei kuumenna huonetta eikä haise millekään (vaikka toki pidänkin kynttilöiden hajusta).

2.

ah_tyopoyta8
Helmilokerikko. Askartelu ja näpertely ovat minulle henkireikä, joten askarteluvälineitä löytyy yhdestä jos toisestakin nurkasta (ja ruokapöydän alta, kröhöm…).

3.

ah_tyopoyta7
Helmilokerikosta roikkuu yhtä sun toista, kuten huopahelmiä ja helmistä tehtyjä pikku-ukkeleita.

4.

ah_tyopoyta6


Helmilokerikon päällä on lisää askartelukamaa: metallilankoja, kaavoja, nauhoja, huopakangasta, helmiä (koska ne eivät mahdu lokerikkoon – apuva), miniatyyrikamaa, vasara, helmipihtejä mustassa laukussa, jne, jne.

5.

ah_tyopoyta2
Helmilokerikon vieressä on tietokoneen näyttö, ja sen toiselta puolelta löytyy tablettini, liimaa, valkoista akryylimaalia, huulirasva ja kynäteline, jonka tein aikoinaan Pringles-purkista.

6.

ah_tyopoyta5
Edellisten takana on tulostin, tulostuspaperia ja Operaatio Huulitulen korjauksia ja vedokset.

7.

ah_tyopoyta4
Tulostimen päältä löytyy Big Ben Lego-versiona (on ollut pitkään tarkoitus viedä se luokkaan), silmälasikotelo, lippuja Kirjamessuille, tarinaideavihkoni sekä erinäisiä värityssivuja. Nuo näkyvissä olevat ovat keskiaika-aiheisia.
Ja okei, löytyyhän sieltä laatikollinen alumiini- ja kuparilankojakin. ;-)

Kuvaamatta jäi Macbookini ja näytön varjoissa lymyilevät korualasin ja keijuaiheinen Fimo-askartelumassapakkaus. Usko tai älä, mutta työpöydälleni jää kaikesta tästä huolimatta vielä hyvin tilaa. ;-D