Kuulumisia!

Onpa taas vierähtänyt valitettavan pitkä aika viimeisestä postauksestani. No, Operaatio Huulituli on siis ilmestynyt, ja on ollut kiva kuulla lukijoiden mielipiteitä siitä! Seuraavasta kirjastani voin sanoa sen verran, että se ilmestyy näillä näkymin ensi vuonna, tosin en osaa vielä sanoa mihin vuodenaikaan. Kerron tarinasta lisää myöhemmin, mutta ainakin sen voin kertoa jo nyt, että nuortenkirjasta on kyse ja huumoriakin löytyy. :-)

Askartelurintaman kuulumisista sen verran, että Kuppikakkukuja 2 (shabby chic-tyyliin sisustettu nukkekotini) on vihdoinkin valmis. Tässä muutama kuva:

ah_kk2_2
ah_kk2_1
Tarkoituksena oli tehdä kellariin herkkukauppa, mutta se osoittautui mahdottomaksi, koska kellarikerroksen tilat ovat niin ahtaat, että sinne on vaikea laittaa mitään tai edes nähdä sisälle. Joten hankin todennäköisesti roomboxin, eli yksittäisen huoneen, ja rakennan herkkukaupan sinne. Uusi nukkekoti on luonnollisesti myös saatava, ja tällä kertaa minua kutittelee jokin ihan erilainen… Olen nimittäin suunnitellut Tudor-tyylisen nukkekodin hankkimista rakentaakseni sinne noidan tai keijun talon. Vaikka historiafriikki olenkin, Tudor-aikakauden sisustus ei kiehdo minua, mutta sen aikakauden talot sopivat minusta mainiosti fantasianukkekodin rakentamiseen.

Olen myös hurahtanut Hama-helmiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen aina pitänyt niitä lasten juttuna, mutta jostain syystä nappasin pari pussia mukaani Prismasta jokin aika sitten. Tähän mennessä olen tehnyt muutaman Hello Kitty-hahmon, Ison-Britannian lipun luokkaani (Ruotsin lippu on työn alla) sekä nämä kaksi rannekorua:

ah_hamarkoru1
ah_hamarkoru2
Pidän kovasti japanilaisista kawaii-jutuista (= pastellia ja söpöyttä, esim. Sanrio-hahmot) ja tämä vaikutus näkyy myös näissä koruissa. Näitä teen varmasti lisää myös ei-pastelliväreissä. Suunnitelmissa on myös tehdä lasinalusia. Netti ainakin on pullollaan erilaisia ohjeita aina heijastimista korurasioihin.

Sain myös vihdoinkin luettua Cassandra Claren Mortal Instruments-sarjan ensimmäisen trilogian. Luin sarjan, koska hurahdin siihen perustuvaan TV-sarjaan Shadowhunters, jota voi Suomessa katsoa Netflixistä. Annoin trilogian kaikille kirjoille kolme tähteä, sillä vaikka pääosin pidinkin tarinasta, teksti olisi kaivannut mielestäni kunnon kustannustoimittajaa. Lukisin ehkä loputkin kolme osaa, jos Jace olisi pysynyt samana sarkastisena pissapäänä kuin ekassa kirjassa ja Magnusta ja Alecia olisi ollut enemmän ja heidän suhteensa olisi rakennettu huolellisemmin. TV-sarjassa monia asioita on muutettu, eikä se ole mitään huikeaa taidetta, mutta eipä sen tarvikaan olla. Minua kiinnostaa sarjassa lähinnä Malec, eli Magnuksen ja Alecin suhde, ja jo sen takia toivon, että sarja saa toisen tuotantokauden. Jää nähtäväksi!

Fanitusta!

Teen nyt paljastuksen itsestäni: olen fanittaja. Kiinnyn tarinoihin tunteella, rakastun henkilöhahmoihin ja kannatan intohimoisesti tiettyjen henkilöhahmojen välisiä suhteita. Tiedän mitä termit “ship”, “otp”, “endgame” ja lyhenteet kuten “Klaine” ja “Kradam” tarkoittavat ja käytän niitä suvereenisti. Saatan itkeä kun jokin ei menekään tarinassa fanitusmieltymyksieni mukaisesti tai kun joku tarina päättyy.

i-m-a-fangirl-we-don-t-do-calm-8

Suomessa ei ole samanlaista ja yhtä laajamittaista fanituskulttuuria kuin suuressa muailmassa (voi olla, että fanituksen sisältämä hehkutus tuntuu luonnottomalta suomalaiselle mielenlaadulle ;-). Selvitänpä siis lyhyesti tarkemmin mistä tässä ilmiössä on kyse.

Fanittaja on jonkun tv-sarjan/elokuvan/näyttelijän/kirjan/bändin/laulajan intohimoinen fani. Shippaaminen tarkoittaa fiktiossa henkilöhahmojen välisen suhteen kannattamista (tulee englannin sanasta “relationship” = suhde). Esimerkiksi osa Harry Potter-sarjan faneista oli ehdottomasti sitä mieltä, että Harryn ja Hermione Grangerin olisi pitänyt olla pariskunta eikä vain ystäviä. He siis shippasivat Harrya ja Hermionea. Ship (joskus näkee suomeksi termillä “paritus”) tarkoittaa pariskuntaa, jonka haluaisit olevan yhdessä – usein nämä lyhennetään joko laittamalla vinoviiva nimien väliin (Harry/Hermione) tai keksimällä parille ihan oma nimensä, yleensä kieputtamalla pariskunnan nimistä yksi sana. Tekstin alussa olevat lyhenteet ovat nimenomaan pariskuntien ship-nimiä. “Klaine” tarkoittaa Glee-sarjassa Kurtin ja Blainen parisuhdetta. “Kradam” taas tarkoittaa American Idolin kahdeksannen kauden voittajaa ja toiseksi tullutta laulajaa, eli Kris Allenia ja Adam Lambertia. Heistä tuli hyvät kaverit, joten monet ryhtyivät shippaamaan heitä – osa ystävinä, osa olisi halunnnut romanssin heidän välilleen. Shippaaminen ei siis aina tarkoita välttämättä romanttista parisuhdetta, se voi olla myös syvä kaverisuhde. Miesten väliselle kaveruudelle on oma sanansakin, bromance.
Otp on lyhenne sanoista “one true pairing”, eli parisuhde, joka on sinulle se kaikkein tärkein kyseisessä fanimaailmassa. Kun paritus toteutuu, siitä tulee endgame, eli tarinan tekijät kirjoittavat henkilöiden välisen suhteen tarinaaan. Kun suhde jota shippaat ei päädy tarinaan, siitä tulee AU, eli “alternate universe” (rinnakkais-/vaihtoehtomaailma). Se ei tietenkään estä shippaamisen jatkumista!
Fanituskulttuuri ja shippaaminen ovat tulleet osaksi popkulttuuria jo siinä mittakaavassa, että brittilehti The Independent teki shippaamisesta jutun viime vuonna. Cosmopolitan taas teki jutun vuoden 2014 suosituimmista parituksista Tumblr-sivustolla.

Oma varhaisin muistikuvani shippaamisesta on kun luin ala-asteikäisenä L.M.Montgomeryn iki-ihanan Pienen Runotytön ja sen jatko-osat. Minusta Emilian ja Teddyn –kahden taitelijasielun– suhde oli aivan ihana, ja olin raivoissani kun Teddy olikin menossa naimisiin Ilsen kanssa. Elin todella voimakkaasti tarinassa ja suorastaan tunsin Emilian sisäisen tuskan. Shippasin siis tietämättäni Emiliaa ja Teddyä. Päinvastaisestakin minulla on varhainen muisto: olin täysin hämmästynyt, kun Pikku Naisia-kirjan Jo antoi rukkaset Laurielle ja menikin naimisiin vanhan professorin kanssa. Olin vahvasti sitä mieltä, että Jo teki väärän valinnan. Shippasin siis Jota ja Laurieta, mutta paritukseni ei ollut “endgame” vaan “AU”.

Virallisesti tutustuin fanitukseen ja shippaukseen Harry Potterien myötä. Se olikin tajunnan räjäyttävä kokemus. Puolustin intohimoisesti Severus Kalkarosta fanipalstoilla (hän on yksi kaikkien aikojen lempihahmoistani) ja väittelin Ron/Hermione-parituksen puolesta. Kirjoitinpa pari fanfictioniakin, jotka ovat edelleen Fanfiction.netissä (linkkiä en laita, koska haluan näiden pysyvän vain fanimaailmassa). Tämä on fanittamiselle tyypillistä: kirjoitetaan fanfiction-tarinoita hahmoista, postaillaan kuvia, tehdään kuvamanipulaatioita ja piirretään fanartia eli fanitaidetta, väitellään ja keskustellaan keskustelupalstoilla ja jopa kirjoitetaan syvällisiä analyysejä tarinasta, sen maailmasta tai henkilöhahmoista ja heidän suhteistaan. Näin kirjoittajankin näkökulmasta fanitus on aivan mahtava juttu: mitä enemmän fanitetaan kirjoja ja shipataan niiden hahmoja, sitä enemmän myös luetaan ja innostutaan lukemisesta.

Potterien jälkeen olen löytänyt uusia fanituksia ja shippauksia. Nykyisiä fanituksiani voi tsekkailla Tumblristani, jonne postailen kuvia, videoita ja tekstipätkiä fanituksistani. Tumblr on mikroblogipalvelu, joka on loistava fanitukseen ja shippaamiseen, sillä siellä monet postaavat lähinnä kuvia/videoita ja lyhyitä mielipiteitä, ja muiden hyviä postauksia voi jakaa omassa Tumblrissaan. Aloitin hiljattain siellä sarjan kirjoituksia otsikolla “30 Days of Fangirlism“, eli “30 päivää fanityttöyttä“. Jokaisen päivän postauksessa käsittelen lyhyesti jotain fanituksiini tai shippauksiini liittyvää juttua. Postaukset alkavat tästä.