Päiväkirjamuodossa kirjoittamisen vaikeudesta

Minulla on tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa kaksi käsikirjoitusta, jotka ovat päiväkirjamuodossa. Pidän muodosta kovasti sekä lukijana että kirjoittajana, ja se sopii mielestäni erityisen hyvin humoristiseen tekstiin. Mutta kyseinen muoto on myös älyttömän haastava.

On todennäköistä, että jossain vaiheessa kirjoitus- tai editointiprosessia huomaa, että joltain viikolta puuttuu tiistai, tai siellä onkin kaksi torstaita. Yksi puuttuva päivä ei kaada mitään ja se on suhteellisen helppo lisätä (tosin sen jälkeen saattaa joutua rukkaamaan useita muita päivämääriä), mutta ylimääräiset päivät aiheuttavat jo päänvaivaa. Koska tarina soljuu koko ajan eteenpäin, pitää ylimääräisten päivien teksti saada tungettua johonkin ilman, että tarina häiriintyy tai siihen tulee epäjohdonmukaisuuksia (tyyliin Maija pohtii innoissaan Mikon syvää katsetta keskiviikkona, vaikka kyseinen katse luodaan vasta torstaina). Näiden epäjohdonmukaisuuksien nappaaminen ei ole ollenkaan helppoa, koska tarina on niin selkeä omassa päässä, että silmät liukuvat helposti virheiden ohi.
Astetta tai pariakin karmivampi tilanne syntyy, kun huomaat, että kesäkuussa onkin oikeasti vain 30 päivää, mutta tarinassa niitä on 31, koska luotit muistiisi. Siinä onkin sitten pähkäilemistä miten ratkaista tilanne, jossa tarina kulkee eteenpäin erityisen nopeasti juuri noina päivinä ja silloin myös tapahtuu paljon tiettyihin viikonpäiviin sidottuja juttuja. Yhtäkkiä pitäisikin ruveta siirtelemään kokonaisen kuukauden päiviä yksi (tai jopa kaksi) eteen- tai taaksepäin ja yrittää samalla pitää juonen langat käsissä ja ne futisharkat maanantaisin ja torstaisin.
Kirsikkana kakun päällä ovat juhlapäivät ja loma-ajat; teineistä kirjoittaessa pitää muistaa syysloma (hups…), kasi- ja ysiluokkalaisten TET-harjoittelut, pääsiäisloma, ynnä muut vastaavat. Syysloman lisääminen lokakuulle ei ole ollenkaan helppoa, jos teinillä on hurjat draamat menossa koulussa juuri silloin. Nimimerkillä kokemusta on.

Näiden kalenterijuttujen lisäksi toinen yllättävän vaikea juttu on ainakin itselleni ollut epäsuora kerronta. Juu, tiedän, aikamuoto muuttuu, mutta ei ihan joka-ainoassa tapauksessa, kuten yleisissä totuuksissa (“Pekka sanoi, että kuu on pyöreä.”). Jostain syystä aikamuodot ovat itselläni menneet täysin solmuun, koska olen pyöritellyt niitä liikaa. Jatkuvasti pitää miettiä muutanko tämän nyt imperfektiin vai perfektiin vai pluskvamperfektiin vai en koska… “jos muutan tämän imperfektiin/perfektiin/pluskvamperfektiin niin lause kuulostaa omituiselta ja siltä kuin Pekka olisikin tehnyt tämän homman jo vaikka hän ei ole sitä vielä tehnyt mutta jos jätän sen preesensiin saatan tehdä kardinaalimunauksen joka saa lukijan haukkomaan henkeään kauhusta ja pitäisiköhän sittenkin muuttaa kaikki epäsuora kerronta suoraksi ja apua.”
Pahimmassa tapauksessa muutat lauseen aikamuodon, kunnes seuraavalla editointikierroksella se kuulostaakin niin oudolta, että muutat sen takaisin, kunnes seuraavalla kierroksella muutat sen taas ja niin edelleen, kunnes eräänä päivänä hoiput kammiostasi ulos mustasilmäisenä ja kiroten sitä päivää jolloin päätit ryhtyä kirjoittamaan.

No, ei nyt sentään. ;-) Kuten sanottua, pidän päiväkirjamuodosta todella paljon. Luulin vain, että sen kirjoittaminen olisi helpompaa. Sen olen oppinut, että kalenteri kannattaa tarkistaa huolella ennen kun ryhtyy kirjoittamaan itse tarinaa. Siis: kirjoittaa kaikki päivämäärät tiedostoon jo etukäteen niin, että siitä syntyy ikään kuin tyhjä kalenteri. Sitten tarkistaa, että päivät ovat varmasti oikein ja sen jälkeen merkkaa lomapäivät ja muut erikoispäivät. Hyvä pohjatyö säästää todella paljon hermoja myöhemmin. Eikä sen epäsuoran kerronnan kertaaminenkaan liene ollenkaan pahasta… :-D

Haluatko kirjoittaa englanniksi?

Olen törmännyt yllättävän usein netissä kirjoittajiin, jotka haaveilevat englanniksi kirjoittamisesta tai kirjoittavat jo englanniksi. Syynä on usein se, että Suomessa julkaistaan jotain tiettyä genreä liian vähän, ja sen vuoksi kyseistä genreä edustavaa käsikirjoitusta on vaikea saada julkaistuksi Suomessa. Toki myös laajempi yleisö ja suuremmat tulomahdollisuudet houkuttavat. Itse olen kirjoittanut englanniksi jo vuosia, joten ohessa vinkkejä sinulle, joka haaveilet englanniksi kirjoittamisesta julkaisu mielessäsi.

1. Englantisi tulee olla erinomaista: idiomaattista (luontevaa), monipuolista, selkeää. Pienet virheet eivät häiritse, mutta jos kielioppi- ja kirjoitusvirheitä on paljon ja käytät esim. epäidiomaattisia kielikuvia, tarvitset lisää harjoittelua. Hyvänä esimerkkinä kielikuva, johon olen opettajana törmännyt: “Se meni putkeen!” -> “It went into the tube!” Kyseistä kielikuvaa ei englannin kielessä ole, joten englanninkielinen lukija jää rapsuttelemaan päätään. Kannattaa googlata kielikuvat, joista olet epävarma. Vaikka käännöksesi ei olisikaan täydellinen, löydät todennäköisesti oikean kielikuvan, jos vastaava englanniksi löytyy.
Tekstin tulee olla suhteellisen virheetöntä, mutta on hyvä myös muistaa, että kovan kilpailun vuoksi tarinaidea saattaa mennä tekstin virheettömyyden edelle: jos tarinasi ei ole aivan täydellisesti kirjoitettu mutta juoni ja henkilöhahmot ovat loistavia, agentti ja/tai kustannustoimittaja ottaa sinut varmasti helpommin talliinsa verrattuna tilanteeseen, jossa tarinasi on loistavasti kirjoitettu mutta juoni on kliseinen tai sekava.

2. Hakuprosessi on paljon vaativampi ja tarkempi. Suomessa lähetät kokonaisen käsikirjoituksesi suoraan kustantamoon. Saatekirjeellekään ei yleensä ole sen kummempia vaatimuksia. Briteissä ja Yhdysvalloissa tilanne on toinen. Haut tapahtuvat suurimmaksi osaksi sähköisesti (mikä tietysti on hyvä juttu) ja hakukirjeille on tarkat vaatimukset, joiden laatimiseen löytyy runsaasti ohjeita netistä. Briteissä hakukirje kulkee nimellä cover(ing) letter ja Yhdysvalloissa query (letter). Myöskään koko käsikirjoitusta ei lähetetä kirjeen mukana, vaan jokaisella kustantamolla ja agentuurilla on omat hakuvaatimuksensa, joita pitää ehdottomasti noudattaa tai hakukirjeesi päätyy roskiin. Osa haluaa saatekirjeen mukaan kässärisi ensimmäiset kymmenen sivua, osa ensimmäiset kolme lukua ja osa ei halua yhtään tekstiä vaan pelkän hakukirjeen. Siksi hakuprosessiin menee aikaa, sillä jokaisen kustantamon ja agentin hakuvaatimukset pitää selvittää erikseen. Monet antavat ohjeet jopa siitä, mitä sähköpostin aihekenttään tulee kirjoittaa.

3. Et todennäköisesti lähetä hakukirjettäsi suoraan kustantamoon vaan kirjallisuusagentille. Monet kustantamot Briteissä ja Yhdysvalloissa eivät ota vastaan käsikirjoituksia suoraan kirjoittajilta vaan ainoastaan agenteilta. Agentit ovat siis kustantamojen portinvartijoita. Koska rehellinen agentti saa tuloja vasta kun sinäkin saat tuloja (eli kun agentti on myynyt kirjasi kustantamolle), agentit ovat erittäin valikoivia ja ottavat talliinsa vain kirjoittajia, joiden teksteistä he pitävät ihan oikeasti ja joiden tekstit he uskovat pystyvänsä myymään. Agenteille ei koskaan pidä maksaa etukäteen mitään, esim. minkäänlaista “lukumaksua” – sellaiset agentit ovat huijareita, joita valitettavasti on pilvin pimein.
On tärkeää selvittää ketkä agentit edustavat sitä genreä, jota kirjoitat. Ei kannata tuhlata aikaa lähettämällä hakukirje agentille, joka ei edusta käsikirjoituksesi genreä (hyödyllisiä linkkejä tähän alempana).

4. Sinun odotetaan tuntevan ala, jolle pyrit. Jos lähetät agentille lastenkirjan, mutta olet lukenut lastenkirjoja viimeksi kymmenvuotiaana, et ole ajan tasalla alasta, jonka ammattilaiseksi pyrit. Agentit haluavat kirjoittajia, jotka tuntevat alansa ja osaavat sijoittaa teoksensa senhetkiselle kirjalliselle kentälle (kenelle kirjaasi markkinoidaan, keiden teoksiin kirjaasi kannattaisi verrata, jne). Niinpä esim. lastenkirjallisuutta edustavat agentit ovat usein korviaan myöten kyllästyneitä puhuviin eläimiin, koska he uhkaavat hukkua puhuvista eläimistä kertoviin käsikirjoituksiin. Tämänkaltaiset asiat saa nopeasti selville vaikkapa lukemalla agenttien blogeja ja Twitter-tilejä.
Tutkiakseen millainen tyyppi olet, miten asiantuntevalta vaikutat ja miten olet verkostoitunut, agentit saattavat myös googlata sinut ja tarkistaa miten olet näkyvillä somessa ja onko sinulla nettisivut.
Tietysti jos kässärisi on poikkeuksellisen hyvä, alasta pihalla oleminen tuskin vesittää mitään.

5. Ole realistinen: et kilpaile pinon surkeimpien käsikirjoitusten kanssa vaan pinon parhaiden käsikirjoitusten kanssa. Tämä tietysti pätee Suomessakin, mutta vieraalla kielellä kirjoitettaessa tämän merkitys korostuu. Mieti parasta kirjaa, jonka olet englanniksi lukenut. Käsikirjoitustasi tullaan vertaamaan samantasoisiin käsikirjoituksiin. Olen kuullut amerikkalaisagenttien kertovan, että tarjottavista käsikirjoituksista pari prosenttia on todella erinomaisia. Niistäkään ei voida julkaista kaikkia.

6. Koska kilpailu on niin kovaa, käsikirjoituksesi idean tulee olla erittäin selkeä, iskevä ja houkutteleva. Kuvittele seuraava tilanne: olet menossa hissillä vaikkapa hammaslääkäriin neljänteen kerrokseen. Hissin saapuessa viereesi ilmantuu tyyppi, jonka tunnistat kuuluisaksi kirjallisuusagentiksi. Antaisit mitä vain päästäksesi hänen asiakkaakseen. Kun astutte hissiin, rohkaistut esittelemään itsesi ja kerrot olevasi kirjoittaja. Superagentilla on hyvä päivä, ja hän kysyy ystävällisesti mistä käsikirjoituksesi kertoo. Sinulla on alle minuutti aikaa tiivistää käsikirjoituksesi idea houkuttelevasti. Pystytkö siihen? Jos et, juonesi saattaa vaatia vielä työstämistä.
Annan esimerkin Sammakkoprinsessasta. Voin ryhtyä selittämään, että kyse on nuorille suunnatusta humoristisesta kirjasta, joka yhdistää chick-litin ja fantasian. Siinä on hiukan höpsö päähenkilö Ofelia, joka unohtuu jatkuvasti ajatuksiinsa ja joka täyttää kirjan alussa neljätoista vuotta. No, sitten Ofelian syntymäpäivänä hänen äitinsä ja isänsä eivät jostain syystä halua hänen lähtevän mihinkään koulun jälkeen ja hän… PING! Hissin ovi aukeaa, superagentti hymyilee ja toivottaa onnea kirjoitushommillesi. Hän ei ole kuullut mitään, mikä erityisesti houkuttelisi häntä tai mikä eroaisi muista käsikirjoituspinossa olevista tarinoista.
Mutta jos kerronkin käsikirjoituksestani näin: neljätoistavuotias Ofelia haaveilee ensisuudelmastaan, mutta syntymäpäivänään hän saakin kuulla olevansa keiju ja saaneensa Rakkauden Tunteminen-nimisen keijulahjan. Se tarkoittaa, että Ofelia voi suudella vain yhtä poikaa koko maailmassa ja kaikki muut pojat muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi. Ofelialla ei kuitenkaan ole hajuakaan kuka kyseinen poika on. PING! Ovi aukeaa, mutta nyt superagentti nyökyttelee ja sanoo, että kuulostaa tosiaan kauhealta tilanteelta teinitytölle. “Lähetä ihmeessä kässärisi minulle, kun se on valmis!” hän sanoo ja poistuu. Nyt tarinaan tuli konflikti, johon lähes jokaisen meistä on helppo samaistua sukupuolesta huolimatta.
Kokeile siis pystytkö tiivistämään kässärisi idean napakasti muutamaan lauseeseen. Tarkoitus ei ole kertoa koko juonta vaan tarinan “koukku” eli se, mikä houkuttelee lukijat tarttumaan kirjaan. Tästä käytetään englanniksi nimeä “pitch”, ja sellainen on hyvä olla olemassa omasta kässäristä. Usein sen odotetaan olevan vain yhden lauseen mittainen. Vielä paremmaksi pitää pistää Twitterissä järjestettävissä “pitch”-kilpailuissa, joissa mittana on yksi twiitti, eli 140 merkkiä! Koska käsikirjoituksia sataa agenteille ovista ja ikkunoista, iskevä idea saattaa olla sinun pääsylippusi lukupinoon.

7. Ota selvää alan uutisista ja agenttien ja kustannustoimittajien toiveista. Monet ovat aktiivisia somessa ja esim. twiittavat minkälaisia tarinoita haluaisivat saada. Ohessa hyödyllisiä linkkejä:

Querytracker – tässä palvelussa voit pitää kirjaa lähettämistäsi hakukirjeistä ja lukea myös muiden kokemuksia (esim. kuinka nopeasti joku tietty agentti vastaa hakukirjeisiin).
Manuscript Wishlist -agentit ja kustannustoimittajat antavat vinkkejä tarinoista, jollaisia haluaisivat lukea. Palvelussa voi myös lukea agenttien ja kustannustoimittajien twiittejä käsikirjoituksista ja siitä miksi he hylkäsivät/hyväksyivät jonkun kässärin (kässärit tietysti nimettöminä).
Absolute Write-foorumi -varmaankin netin suurin englanninkielinen kirjoittajien keskustelupalsta. Kaikki mahdolliset genret edustettuina ja paljon keskustelua kirjoittamisesta.
Agentquery -agentteja listattuna. Listauksissa kerrotaan yleensä mitä genrejä kukin agentti edustaa, miten häneen voi ottaa yhteyttä, jne.
Publishers Weekly -asiaa kirjoista ja kustantamisesta.
Writer’s Digest -kaikenlaista kirjoittamisesta. Chuck Sambuchinon “Guide to literary agents” on hyödyllinen osio.

Lopuksi, ole kärsivällinen. Jos käsikirjoitusta on vaikea saada läpi suomeksi, sitä on tuplasti vaikeampi saada läpi englanniksi. Tarvitaan rutkasti onnea, juuri oikea agentti ja kustannustoimittaja ja todella hyvä ja uniikki tarina. Onnea matkaan! :-)