Haluatko lukea & arvostella Operaatio Huulitulen?

Hei kirjabloggarit!

Jos haluat arvostelukappaleen Operaatio Huulitulesta, ota minuun yhteyttä! Osoite on: ahallava AT gmail.com. Laitathan mukaan myös sen blogisi osoitteen, johon arvostelu tulee.

Jäljellä on myös muutama kappale sarjan ensimmäistä osaa, Sammakkoprinsessaa, joten sitäkin voi tiedustella, jos et ole sitä vielä arvostellut!

hallava_kirjat
Iloisin kirjaterkuin,
Anna

Sammakkoprinsessa Topelius-palkintoehdokkaana!

Hurjia uutisia! Sammakkoprinsessa on Topelius-palkintoehdokkaana yhdessä neljän muun nuortenkirjan kanssa (muut ehdokkaat löytyvät Suomen Nuorisokirjailijoiden sivuilta). Voittaja julistetaan 13.1. 2016.

Tässä raadin kuvaus Sammakkoprinsessasta:

Räiskähtelevä esikoisteos yhdistää chick litiä,fantasiaa ja teinityttöjen arkea: Kun Ofelia täyttää neljätoista, hän saa kuulla olevansa keijuprinsessa. Kahden maailman kuvauksessaan teos käsittelee taidokkaasti ja humoristisesti niin suudelmatoiveita, ulkonäköpaineita kuin ennakkoluuloja. Erinomaisesti kirjoitettua viihdettä, jossa on asennetta.

Olen tosi otettu ja iloinen ehdokkuudesta!

Miten Sammakkoprinsessan henkilöhahmot syntyivät?

Minulta on kysytty muutamia kertoja mistä keksin Sammakkoprinsessan henkilöt ja onko heillä esikuvia.

Sammakkoprinsessan päähenkilö Ofelia syntyi melkoisen valmiina pakkauksena. Hän seikkaili ensimmäisen kerran eräässä tarinassani Hilda-nimisenä keijutyttönä, joka eli isänsä kanssa. Jo silloin Ofelia oli neuroottinen ja kova ihastumaan poikiin.
Ofeliassa itselleni tärkeintä oli ja on tietynlainen epävarmuus. En ole koskaan pystynyt samaistumaan tyttöhahmoihin, jotka ovat esimerkiksi poikien suhteen hyvin itsevarmoja ja joilla on ottajia joka sormelle. Tämä ehkä siksi, etten itse ollut teini-ikäisenä sellainen. Ofeliassa on paljon samaa kuin minussa teini-ikäisenä, ja muutamassa arvostelussa onkin epäilty, että vedän Ofeliaa tahallani alta lipan. No joo, osittain kyllä, koska muistan vielä teini-ikäisen Annan ja osaan nauraa hänelle lempeästi. Mutta tämän lisäksi minusta on tärkeää, että nuortenkirjoista löytyy esikuvia myös niille tytöille, jotka eivät ehkä ole niitä syvällistä kirjallisuutta lukevia runotyttöjä tai sarkastisia vahvoja tyttöjä. Opettajana olen nähnyt, että nämä tytöt, joita usein kiinnostaa popkulttuuri, muoti tms. kirjojen ja taiteen sijaan, saattavat pudota pois lukuharrastuksen parista, koska heistä kirjat ovat tylsiä; ne eivät käsittele heidän maailmaansa tai puhu heidän kielellään. Siksi koen tärkeänä, että nuorille on tarjolla myös viihteellistä ja helposti lähestyttävää kirjallisuutta. Uskon vakaasti, että viihde on hyväksi ja viihde on tärkeää. Ajatus että kaikessa kirjallisuudessa on oltava joku Tärkeä Ja Syvällinen Aihe on mielestäni tuhoisa erityisesti ajatellen niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat syystä tai toisesta vastahakoisia lukijoita.

Ofelian vanhemmat ovat täysin omia luomuksiani, eikä heillä ole esikuvia. Nuortenkirjoja on usein kritisoitu “puuttuvien vanhempien syndroomasta”, eli monet henkilöhahmot ovat täysi- tai puoliorpoja tai vanhemmat ovat muusta syystä poissa kuvioista. Siksi halusin antaa Ofelialle vanhemmat, jotka ovat oikeasti huolehtivia ja rakastavia (vaikka Ofelia ei vanhempiensa arvoa vielä tajuakaan ihan täysin).

Kukka sen sijaan on sekoitus useammasta entisestä oppilaastani, samoin kuin Luukas. Jetrolla on myös elävä esikuva. Lordit Raman ja Jai perustuvat veljeksiin, jotka seikkailivat aivan kirjoitusharrastukseni alussa kirjoittamassani käsikirjoituksessa. Heillä on hyvin löyhä kytkös eräisiin ihan oikeisiin veljeksiin.
Kuningatar Tedora taas on oma luomukseni, samoin kuin Ester, mutta Ester on nimetty edesmenneen mummini mukaan.

Jos siis tunnet minut, kannattaa varoa – saatat löytää itsesi jossain vaiheessa jostain kirjastani! ;-)