Vinkkejä tekstin työstämiseen

(Tämä kirjoitus ilmestyi ensimmäistä kertaa blogissani viime vuonna, mutta se hukkui vaihtaessani webhotellia vuodenvaihteessa, joten postaan sen uudelleen)

Sain hiljattain valmiiksi yhden tarinan, ja olen päässyt suosikkivaiheeseeni: tekstin työstämiseen. Tiedän, että monet inhoavat tätä vaihetta, mutta itse pidän siitä. Se on kuin veistoksen kaivertamista puupölkystä – pitää osata kaivertaa juuri oikeista kohdista juuri oikea määrä, jotta kaunis muoto tulee esille. Ensimmäistä lastenkirjaani työstin varmaankin kaksi vuotta, ja jossain vaiheessa luulin, etten koskaan saa tarinaa valmiiksi. No, en saanutkaan, sillä tarina ei ollut tarpeeksi hyvä tai originaali julkaistavaksi. Mutta nuo kaksi vuotta olivat erinomaista koulutusta tulevaa kirjoittajan uraani varten.

Tuon tarinan jälkeen olen työstänyt lukuisia tarinoita ja samalla oppinut yhä enemmän tekstin työstämisestä. Täydellistä tekstiähän saa aikaiseksi vain harva (jos kukaan), joten toinen asiantunteva silmäpari on työstämisvaiheessa tärkeä, mutta ajattelin silti jakaa oman työstämisprosessini siinä toivossa, että siitä olisi hyötyä vaikkapa aloitteleville kirjoittajille.

Ensimmäinen työstämiskierros

Tämä on ensimmäinen kerta kun luen tarinan alusta loppuun saatuani sen kirjoitetuksi. Korjaan räikeitä virheitä ja hion suuria linjoja (juonenkääneitä, henkilöiden välisiä suhteita yms.), poistan osia ja lisäilen osia (joskus olen jättänyt jonkun kohtauksen kirjoittamatta, jos se ei tunnu sillä hetkellä luistavan). En kuitenkaan lähde nipokorjaamaan mitään – en siis mieti, olisiko sana A parempi tässä kuin sana B.

Toinen työstämiskierros

Tällä kierroksella korjailen edellisen kierroksen aikaansaannoksia – aina lisätyt osat eivät toimi tai nivoudu tekstiin luonnollisesti, tai poistetut osat ovatkin jättäneen jälkeensä aukon. Varmuuden vuoksi tallennan aina kaikki leikatut tekstipätkät omaan tiedostoonsa.
Jatkan myös muutoin suurien linjojen tarkkailua – toimiiko juoni, ovatko henkilöt sitä mitä halusin, toimivatko he itselleen luonteenomaisesti, onko dialogi sujuvaa, jne.

Kolmas työstämiskierros

Mikäli tarina itsessään on OK eikä suurissa linjoissa ole enää korjattavaa, siirryn eteenpäin (jos suurissa linjoissa kuten juonessa on vielä korjattavaa, toistan kakkoskierrosta niin pitkään kuin tarvii).

Tällä kierroksella vaihdan fontin joksikin muuksi kuin mitä se on oli aluperin. Tämä voi tuntua pieneltä toimenpiteeltä, mutta kannattaa muistaa, että silmä tottuu näkemäänsä, ja virheitä saattaa jäädä huomaamatta, jos tuijottaa koko ajan samannnäköistä tekstiä. Yleensä vaihdan fontin Courier New-fontiksi, sillä se on ‘ilmava’ fontti ja kirjainten välissä on enemmän tilaa kuin esim. Times New Roman-fontissa. Joka kerta bongaan varsinkin pilkkuvirheitä ja ylimääräisiä välilyöntejä tällä kierroksella.

Tällä kierroksella alan siis lukea tekstiä pikkutarkemmin: etsin kielioppivirheitä, yksinkertaistan ilmaisuja ja etsin paljon toistuville sanoille synonyymeja (tätä ehkä enemmän englanninkielisissä teksteissäni).

Neljäs työstämiskierros 

Vaihdettuani fontin joksikin muuksi kuin mitä se alunperin oli, vaihdan fontin jälleen kerran joksikin muuksi seuraavalla työstämiskierroksella. Tämä paljastaa yleensä taas muutamia virheitä, joita en ole huomannut. Jatkan tekstiin pureutumista yhä pikkutarkemmin, mutta pyrin välttämään liian pakkomielteistä joka sanan viilaamista. Tekstistä lähtee väri ja elämä, jos viilaa jokaista sanaa liikaa!

Viides työstämiskierros (Huom. tätä kierrosta en nykyään enää itse tee, mutta aloitteleville kirjoittajille tämä on hyödyllinen)

Tällä kierroksella vaihdan fontin takaisin alkuperäiseksi ja printtaan tarinan paperille. Se vie toki paperia ja mustetta, mutta tarina näyttää yllättävän erilaiselta paperilla. Tarinahan tulee toivon mukaan päätymään paperille, joten tämä vaihe on tärkeä.
Käytyäni paperinivaskan läpi teen korjaukset tekstiin koneella.

Kuudes työstämiskierros ->

Nuoli tuossa ylhäällä tarkoittaa sitä, että tästä eteenpäin en enää laske työstämiskierroksia. Teen niitä niin monta kunnes olen tyytyväinen tekstiin.

Viimeistään tässä kohdin on hyvä pitää tauko tekstin työstämisestä. Tekstin näkee aivan uusin silmin, kun jättää sen hautumaan pariksi viikoksi tai jopa pariksi kuukaudeksi ja tekee sillä välin jotain muuta.

Muutamia lisävinkkejä:

-Tallenna tekstisi (sekä tiedosto, johon olet liittänyt leikatut tekstinpätkät) useampaan paikkaan jokaisen työstämisrupeaman jälkeen. Itse tallennan joka päivän päätteeksi tiedostot kovalevylle, USB-tikulle sekä tätä tarkoitusta varten luomaani Gmail-sähköpostiin (luon uuden viestin, liitän tekstit liitetiedostoiksi ja tallennan viestin ‘Luonnokset’-kansioon). Tuosta sähköpostiosoitteesta en koskaan lähetä sähköpostia eikä sinne tule mitään, siellä on vain tekstejä.
Tämä on hyödyllinen tapa, sillä jos yhtäkkiä haluankin perua joitain muutoksia, vaikkapa ison juonenkäänteen, voin hakea Gmail-tililtäni noita muutoksia edeltävän version.
Lisäksi tiedostoja on hyvä säilyttää oman kodin ulkopuolella ihan vain varmuuden vuoksi.

-Hakutoiminto on hyödyllinen. Wordissa ja OpenOfficessa on toiminto (nimeltään ‘hae ja korjaa’ tms), jonka avulla voi hakea tiettyjä sanoja tekstistä ja helposti muuttaa vaikkapa henkilöhahmon nimen koko tarinassa parilla klikkauksella. Itse käytän tätä toimintoa myös tarkistaakseni, ettei joku tietty sana toistu liikaa tekstissä. Eräästä englanninkielisestä käsikirjoituksestani etsin kaikki ‘really’-sanat ja poistin tai korvasin jollain muulla sanalla niistä noin 70%.

-Tekstinkäsittelyohjelman oikoluku kannattaa ottaa käyttöön. Se ei ehkä paljasta kuin osan virheistä, mutta se voi paljastaa virheitä joita ei muuten huomaisi. Jos kirjoittaa englanniksi, on tärkeää valita oikea englannin oikoluku (brittienglanti vs. amerikanenglanti).

-Fonttia voi vaihdella vaikka jokaisella työstämiskierroksella.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *