Haluatko kirjoittaa englanniksi?

Olen törmännyt yllättävän usein netissä kirjoittajiin, jotka haaveilevat englanniksi kirjoittamisesta tai kirjoittavat jo englanniksi. Syynä on usein se, että Suomessa julkaistaan jotain tiettyä genreä liian vähän, ja sen vuoksi kyseistä genreä edustavaa käsikirjoitusta on vaikea saada julkaistuksi Suomessa. Toki myös laajempi yleisö ja suuremmat tulomahdollisuudet houkuttavat. Itse olen kirjoittanut englanniksi jo vuosia, joten ohessa vinkkejä sinulle, joka haaveilet englanniksi kirjoittamisesta julkaisu mielessäsi.

1. Englantisi tulee olla erinomaista: idiomaattista (luontevaa), monipuolista, selkeää. Pienet virheet eivät häiritse, mutta jos kielioppi- ja kirjoitusvirheitä on paljon ja käytät esim. epäidiomaattisia kielikuvia, tarvitset lisää harjoittelua. Hyvänä esimerkkinä kielikuva, johon olen opettajana törmännyt: “Se meni putkeen!” -> “It went into the tube!” Kyseistä kielikuvaa ei englannin kielessä ole, joten englanninkielinen lukija jää rapsuttelemaan päätään. Kannattaa googlata kielikuvat, joista olet epävarma. Vaikka käännöksesi ei olisikaan täydellinen, löydät todennäköisesti oikean kielikuvan, jos vastaava englanniksi löytyy.
Tekstin tulee olla suhteellisen virheetöntä, mutta on hyvä myös muistaa, että kovan kilpailun vuoksi tarinaidea saattaa mennä tekstin virheettömyyden edelle: jos tarinasi ei ole aivan täydellisesti kirjoitettu mutta juoni ja henkilöhahmot ovat loistavia, agentti ja/tai kustannustoimittaja ottaa sinut varmasti helpommin talliinsa verrattuna tilanteeseen, jossa tarinasi on loistavasti kirjoitettu mutta juoni on kliseinen tai sekava.

2. Hakuprosessi on paljon vaativampi ja tarkempi. Suomessa lähetät kokonaisen käsikirjoituksesi suoraan kustantamoon. Saatekirjeellekään ei yleensä ole sen kummempia vaatimuksia. Briteissä ja Yhdysvalloissa tilanne on toinen. Haut tapahtuvat suurimmaksi osaksi sähköisesti (mikä tietysti on hyvä juttu) ja hakukirjeille on tarkat vaatimukset, joiden laatimiseen löytyy runsaasti ohjeita netistä. Briteissä hakukirje kulkee nimellä cover(ing) letter ja Yhdysvalloissa query (letter). Myöskään koko käsikirjoitusta ei lähetetä kirjeen mukana, vaan jokaisella kustantamolla ja agentuurilla on omat hakuvaatimuksensa, joita pitää ehdottomasti noudattaa tai hakukirjeesi päätyy roskiin. Osa haluaa saatekirjeen mukaan kässärisi ensimmäiset kymmenen sivua, osa ensimmäiset kolme lukua ja osa ei halua yhtään tekstiä vaan pelkän hakukirjeen. Siksi hakuprosessiin menee aikaa, sillä jokaisen kustantamon ja agentin hakuvaatimukset pitää selvittää erikseen. Monet antavat ohjeet jopa siitä, mitä sähköpostin aihekenttään tulee kirjoittaa.

3. Et todennäköisesti lähetä hakukirjettäsi suoraan kustantamoon vaan kirjallisuusagentille. Monet kustantamot Briteissä ja Yhdysvalloissa eivät ota vastaan käsikirjoituksia suoraan kirjoittajilta vaan ainoastaan agenteilta. Agentit ovat siis kustantamojen portinvartijoita. Koska rehellinen agentti saa tuloja vasta kun sinäkin saat tuloja (eli kun agentti on myynyt kirjasi kustantamolle), agentit ovat erittäin valikoivia ja ottavat talliinsa vain kirjoittajia, joiden teksteistä he pitävät ihan oikeasti ja joiden tekstit he uskovat pystyvänsä myymään. Agenteille ei koskaan pidä maksaa etukäteen mitään, esim. minkäänlaista “lukumaksua” – sellaiset agentit ovat huijareita, joita valitettavasti on pilvin pimein.
On tärkeää selvittää ketkä agentit edustavat sitä genreä, jota kirjoitat. Ei kannata tuhlata aikaa lähettämällä hakukirje agentille, joka ei edusta käsikirjoituksesi genreä (hyödyllisiä linkkejä tähän alempana).

4. Sinun odotetaan tuntevan ala, jolle pyrit. Jos lähetät agentille lastenkirjan, mutta olet lukenut lastenkirjoja viimeksi kymmenvuotiaana, et ole ajan tasalla alasta, jonka ammattilaiseksi pyrit. Agentit haluavat kirjoittajia, jotka tuntevat alansa ja osaavat sijoittaa teoksensa senhetkiselle kirjalliselle kentälle (kenelle kirjaasi markkinoidaan, keiden teoksiin kirjaasi kannattaisi verrata, jne). Niinpä esim. lastenkirjallisuutta edustavat agentit ovat usein korviaan myöten kyllästyneitä puhuviin eläimiin, koska he uhkaavat hukkua puhuvista eläimistä kertoviin käsikirjoituksiin. Tämänkaltaiset asiat saa nopeasti selville vaikkapa lukemalla agenttien blogeja ja Twitter-tilejä.
Tutkiakseen millainen tyyppi olet, miten asiantuntevalta vaikutat ja miten olet verkostoitunut, agentit saattavat myös googlata sinut ja tarkistaa miten olet näkyvillä somessa ja onko sinulla nettisivut.
Tietysti jos kässärisi on poikkeuksellisen hyvä, alasta pihalla oleminen tuskin vesittää mitään.

5. Ole realistinen: et kilpaile pinon surkeimpien käsikirjoitusten kanssa vaan pinon parhaiden käsikirjoitusten kanssa. Tämä tietysti pätee Suomessakin, mutta vieraalla kielellä kirjoitettaessa tämän merkitys korostuu. Mieti parasta kirjaa, jonka olet englanniksi lukenut. Käsikirjoitustasi tullaan vertaamaan samantasoisiin käsikirjoituksiin. Olen kuullut amerikkalaisagenttien kertovan, että tarjottavista käsikirjoituksista pari prosenttia on todella erinomaisia. Niistäkään ei voida julkaista kaikkia.

6. Koska kilpailu on niin kovaa, käsikirjoituksesi idean tulee olla erittäin selkeä, iskevä ja houkutteleva. Kuvittele seuraava tilanne: olet menossa hissillä vaikkapa hammaslääkäriin neljänteen kerrokseen. Hissin saapuessa viereesi ilmantuu tyyppi, jonka tunnistat kuuluisaksi kirjallisuusagentiksi. Antaisit mitä vain päästäksesi hänen asiakkaakseen. Kun astutte hissiin, rohkaistut esittelemään itsesi ja kerrot olevasi kirjoittaja. Superagentilla on hyvä päivä, ja hän kysyy ystävällisesti mistä käsikirjoituksesi kertoo. Sinulla on alle minuutti aikaa tiivistää käsikirjoituksesi idea houkuttelevasti. Pystytkö siihen? Jos et, juonesi saattaa vaatia vielä työstämistä.
Annan esimerkin Sammakkoprinsessasta. Voin ryhtyä selittämään, että kyse on nuorille suunnatusta humoristisesta kirjasta, joka yhdistää chick-litin ja fantasian. Siinä on hiukan höpsö päähenkilö Ofelia, joka unohtuu jatkuvasti ajatuksiinsa ja joka täyttää kirjan alussa neljätoista vuotta. No, sitten Ofelian syntymäpäivänä hänen äitinsä ja isänsä eivät jostain syystä halua hänen lähtevän mihinkään koulun jälkeen ja hän… PING! Hissin ovi aukeaa, superagentti hymyilee ja toivottaa onnea kirjoitushommillesi. Hän ei ole kuullut mitään, mikä erityisesti houkuttelisi häntä tai mikä eroaisi muista käsikirjoituspinossa olevista tarinoista.
Mutta jos kerronkin käsikirjoituksestani näin: neljätoistavuotias Ofelia haaveilee ensisuudelmastaan, mutta syntymäpäivänään hän saakin kuulla olevansa keiju ja saaneensa Rakkauden Tunteminen-nimisen keijulahjan. Se tarkoittaa, että Ofelia voi suudella vain yhtä poikaa koko maailmassa ja kaikki muut pojat muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi. Ofelialla ei kuitenkaan ole hajuakaan kuka kyseinen poika on. PING! Ovi aukeaa, mutta nyt superagentti nyökyttelee ja sanoo, että kuulostaa tosiaan kauhealta tilanteelta teinitytölle. “Lähetä ihmeessä kässärisi minulle, kun se on valmis!” hän sanoo ja poistuu. Nyt tarinaan tuli konflikti, johon lähes jokaisen meistä on helppo samaistua sukupuolesta huolimatta.
Kokeile siis pystytkö tiivistämään kässärisi idean napakasti muutamaan lauseeseen. Tarkoitus ei ole kertoa koko juonta vaan tarinan “koukku” eli se, mikä houkuttelee lukijat tarttumaan kirjaan. Tästä käytetään englanniksi nimeä “pitch”, ja sellainen on hyvä olla olemassa omasta kässäristä. Usein sen odotetaan olevan vain yhden lauseen mittainen. Vielä paremmaksi pitää pistää Twitterissä järjestettävissä “pitch”-kilpailuissa, joissa mittana on yksi twiitti, eli 140 merkkiä! Koska käsikirjoituksia sataa agenteille ovista ja ikkunoista, iskevä idea saattaa olla sinun pääsylippusi lukupinoon.

7. Ota selvää alan uutisista ja agenttien ja kustannustoimittajien toiveista. Monet ovat aktiivisia somessa ja esim. twiittavat minkälaisia tarinoita haluaisivat saada. Ohessa hyödyllisiä linkkejä:

Querytracker – tässä palvelussa voit pitää kirjaa lähettämistäsi hakukirjeistä ja lukea myös muiden kokemuksia (esim. kuinka nopeasti joku tietty agentti vastaa hakukirjeisiin).
Manuscript Wishlist -agentit ja kustannustoimittajat antavat vinkkejä tarinoista, jollaisia haluaisivat lukea. Palvelussa voi myös lukea agenttien ja kustannustoimittajien twiittejä käsikirjoituksista ja siitä miksi he hylkäsivät/hyväksyivät jonkun kässärin (kässärit tietysti nimettöminä).
Absolute Write-foorumi -varmaankin netin suurin englanninkielinen kirjoittajien keskustelupalsta. Kaikki mahdolliset genret edustettuina ja paljon keskustelua kirjoittamisesta.
Agentquery -agentteja listattuna. Listauksissa kerrotaan yleensä mitä genrejä kukin agentti edustaa, miten häneen voi ottaa yhteyttä, jne.
Publishers Weekly -asiaa kirjoista ja kustantamisesta.
Writer’s Digest -kaikenlaista kirjoittamisesta. Chuck Sambuchinon “Guide to literary agents” on hyödyllinen osio.

Lopuksi, ole kärsivällinen. Jos käsikirjoitusta on vaikea saada läpi suomeksi, sitä on tuplasti vaikeampi saada läpi englanniksi. Tarvitaan rutkasti onnea, juuri oikea agentti ja kustannustoimittaja ja todella hyvä ja uniikki tarina. Onnea matkaan! :-)

5 Comments

  1. Hei! Mielenkiintoinen blogiteksti. Oletko koskaan ajatellut julkaista vain e-kirjana? Itse haluaisin omakustantaa e-kirjoja englanniksi. Eli tässä prosessissa agentit ja kustannusyhtiöt eivät puutu peliin ja voin julkaista tekstin kuin tekstin. Olisiko sinulla siihen antaa vinkkejä?

    • Hei Hanna! Olen julkaissutkin joskus e-kirjana jonkun vanhemman tekstini. Se lässähti kuitenkin markkinoinnin puutteeseen: itsenäisesti julkaistua e-kirjaa pitäisi markkinoida hurjasti, eikä sekään takaa myyntejä. Nykyään e-kirjamarkkinat ovat aivan tukossa, koska julkaisun helppous on saanut yhä useammat julkaisemaan itse kirjansa. Se on siis käytännössä onnenkauppaa: yhden kirjoittajan kirjat saavat siivet alleen ja toisen kirjoittajan eivät, eikä sitä pysty ennustamaan. Suurin osa näistä kirjoista myy enintään sata kappaletta (tämän joskus jostain luin). Markkinointikanavien löytäminen on suurin ongelma, sillä kirja pitäisi saada lukijoiden eteen. Useimmat indiekirjojen markkinointikanavat keskittyvät kuitenkin markkinoimaan palvelujaan näiden e-kirjojen kirjoittajille lukijoiden sijaan (esim. erilaiset indiekirjojen esittelysivustot tai luettelot, indiekirjoja mainostavat Twitter-tilit yms. – harva lukija käy näissä).

      Myös eri e-kirjamuotojen opiskelussa ja kirjojen muokkauksessa sopivaan muotoon ja kannen tekemisessä oli paljon työtä, joten helpolla ei yleensä e-kirjan kanssa pääse, ellei lähipiirissä satu olemaan jotakuta, joka tekisi kannen ja hoitaisi tekstin oikeisiin muotoihin yms. Mutta eihän sitä onnistuakaan voi jos ei yritä, eli kannattaa ottaa huolellisesti selvää mitä kaikkea prosessissa tarvitaan ja kokeilla rohkeasti, jos intoa riittää. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että kyseinen teksti on silloin “käytetty”, eli suuret kustantamot eivät sitä enää halua, ellei kirja myy huimia määriä (englanninkielisisten kirjojen kohdalla puhutaan yleensä tuhansista kirjoista).

  2. Hei! Toivottavasti vielä seuraat kommentteja.
    Kiitos hyvästä tekstistä! Haluaisin kuitenkin kysyä apua samankaltaiseen tilanteeseen: Onko hakuprosessi sama, joskin tuplattu Suomen ja ulkomaiden puolelle, kun haluan julkaista saman kirjan yhtä aikaa englanniksi ja suomeksi?
    Koen, että itse kirjani kirjoittajana osaan luoda englanninkielisen käännöksen parhaiten. Joten, mikäli kirjani päätyy kustannettavaksi, haluaisin sen olevan jo heti alkutaipaleella tavoiteltavissa englantia puhuville että myös suomalaisille. Olen löytänyt yhden suomalaisen kirjailijan, jolla on kaksikielisesti julkaistuja kirjoja (Emmi Itäranta), mutta en valitettavasti löytänyt tietoa kyseisen prosessin teosta saati tiedä, onko se ajattelemallani tavalla edes mahdollista… Toivosin siis vinkkejä tai muuten vain ajatuksia ennen varsinaisen hakuprosessin aloittamista! :)

    • Hei ja kiitos kommentista! Toki seuraan edelleen kaikkia kommentteja. :-)

      Minun käsitykseni mukaan Emmi kirjoitti esikoiskirjansa sekä suomeksi että englanniksi yhtä aikaa ja lähetti kässärin molemmilla kielillä kustantamoihin. Sama tilanne olisi myös sinulla: lähetät itse kässärin kustantamoihin Suomessa ja ulkomailla. Tämä kuitenkin vaatii neuvotteluja sen kustantajan kanssa, jonka kanssa saat ensin sopimuksen: heille tulee olla ok se, että lähetät kässäriä myös toisella kielellä toisen maan kustantamoihin/agenteille. Yhtä aikaa julkaiseminen on varmaan aika epätodennäköistä, koska kustannusprosessin pituus vaihtelee maittain ja kustantamoittain. Myös julkaisuohjelmat ovat ihan eri lailla täynnä varsinkin suurissa amerikkalais- ja brittikustantamoissa kuin suomalaisissa. Samanaikainen julkaisu siis vaatisi aikamoista sumplimista molemmilta kustantamoilta, ja olenkin nähnyt sellaista tehtävän lähinnä todella suurien nimien kirjoille. Aina voi tietysti kokeilla! Sinällään minusta kirjan julkaisu englanniksi olisi niin upea juttu, ettei haittaisi, jos se tapahtuisi vasta myöhemmin – Emminkään ura ei ole kärsinyt, vaikka kirjat eri vuosina eri kielillä julkaistiinkin. :-)

      Omasta kääntämisestä vielä sen verran, että kannattaa olla täysin varma, että oma englanninkielinen teksti on erinomaista ja ennen kaikkea idiomaattista. Itselläni on hyvin vahva englanti (se oli pääaineeni yliopistossa) ja eka romaanini oli minulla myös englanniksi kirjoitettuna, mutta siitä huolimatta kustantaja palkkasi natiivin tekemään ensimmäisestä luvusta englanninkielisen käännöksen mahdollisia ulkomaisten oikeuksien myyntejä varten.

      Tsemppiä! Tulehan kertomaan jos ja kun sopparin saat!

  3. Meni putkee, ei sellaista ole suomen kielessäkää, se on tätä uutta teinikieltä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *