Lukijalahja sinulle!

Kun Sammakkoprinsessa oli painossa, suunnittelin luovani kaikista päähenkilöistä vektoriversion, joista olisin voinut tehdä lukijoille erilaisia printattavia lukijalahjoja kuten kirjanmerkkejä, kirjekuoria, yms. No, se projekti valitettavasti jäi, mutta olin jo ehtinyt tehdä vektori-Ofelian (Sammakkoprinsessan ja Operaatio Huulitulen päähenkilö) ja hänen bestiksensä Kukan. Olen tehnyt grafiikkaa jopa pidempään kuin olen aktiivikirjoittanut, ja se on toinen suuri “luova rakkauteni”. Niinpä olen pyrkinyt elvyttämään grafiikkaharrastustani, ja tiedostojani tutkiessani törmäsin hiljattain näihin hahmoihin. Minusta ne ovat edelleen söpöjä, joten päätin käyttää niitä nyt. Tein kaksi kirjanmerkkiä, jotka voit tallentaa tältä sivulta omaan, ei-kaupalliseen käyttöösi (muunlaisesta käytöstä ota yhteys minuun). Huom! Tulostettavat versiot ovat alempana tällä sivulla.

Tässä ohjeet tulostamiseen Windowsissa:

1. Jos tulostat Windowsin valokuvien katselusta, muista ottaa ruksi pois kohdasta “Sovita kuva kehykseen”. Jos et ota ruksia pois, kirjanmerkki tulostuu aivan liian isona. Tämä johtuu siitä, että kirjanmerkit on luotu korkealaatuisina printtikuvina ja ne ovat isoja tiedostoja. Itse tulostin kirjanmerkit koossa 13×18 ja koko on minusta juuri passeli!

2. Päällystä kirjanmerkit kontaktimuovilla tai laminoi ne, jotta ne kestävät mahdollisimman pitkään.

3. Voit myös tehdä kirjanmerkkiin reiän ja solmia siihen söpön nauhan!

Tallenna kirjanmerkit klikkaamalla alla olevia kuvia (huom. älä tallenna näitä kuvia vaan isot kuvat, jotka aukeavat pikkukuvia klikkaamalla!)

 

Marseille-saippuaa kotikeittiössä

Teinpä taas pitkästä aikaa saippuaa! Olen tehnyt saippuaa kotona jo 2000-luvun alusta asti, joten se on vanha harrastukseni. Tuolloin tarvikkeita ja raaka-aineita oli vaikea löytää, ja lipeä piti hakea huippukalliiseen hintaan apteekista. Onneksi nykyään tarvikkeita saa Suomesta ihan eri tavalla, ja säännöllisesti se saippuakärpänen edelleenkin puraisee. Syy siihen miksi saippuaa kotona tehdään on useimmiten laatu – kaupan saippuoissa on ties mitä lisäaineita ja kemikaaleja, mutta käsintehty saippua sisältää luonnollisia ainesosia ja on laadukasta ja mietoa iholle.

Tässä tekemäni saippua on Marseille-saippuan tyylistä (sanon näin, koska aito Marseille-saippua on varmaankin jonkun lisenssin alla). Marseille-saippua on perinteisesti oliiviöljysaippuaa, joten omassa reseptissänikin sitä on 72%. Sataprosenttinen oliiviöljysaippua on mietoa ja hoitavaa, mutta se ei vaahtoa paljon ja on melkoisen pehmeää ja kuluvaa. Siksi omassa reseptissäni on loput 28% kookosöljyä ja karitevoita.


Alla oleva muotti on suosikkini, ostin sen joskus muistaakseni Etsystä. Valmiin saippuahalon saa helposti pois vihreästä silikonisisuksesta ja saippua on helppo leikata paloiksi.


Saippuan teossahan yhdistetään rasvoja ja lipeää. Lipeä saa perinteisesti aikaan ihmisissä pelkoreaktion, mutta lipeän kanssa pärjää oikein hyvin, kunhan on varovainen ja noudattaa turvalllisia käytänteitä, mm. käyttää käsineitä ja suojalaseja. Tässä kuvassa olen juuri kaatanut lipeäveden rasvoihin.


Sauvasekoittimella saippuan sekoittaminen ei kestä muinaiseen tapaan tuntikausia. Kymmenen minuutin sekoittamisen jälkeen saippuani näytti tältä:


Lisäsin saippuaani lusikallisen avokadoöljyä ylimääräiseksi kosteuttavaksi rasvaksi (ns. superfatting) ja laventelin eteeristä öljyä sekä orvokkituoksua:


Valitettavasti tuo orvokin tuoksu katosi massasta heti. Nämä ovat näitä saippuanteon mysteereitä. Saapa nähdä miltä valmis saippua tuoksuu!

Saippua näytti tältä kaadettuna muotteihin. Punainen muotti on silikoninen muffinssivuoka. Ne sopivat erinomaisesti saippuamuoteiksi, koska ne kestävät kuumuutta ja saippuan saa niistä helposti pois.



Tämän jälkeen saippua sai levätä rauhallisessa tilassa omassa laatikossaan seuraavaan päivään. Halkomuotissa ollut saippua kävi läpi geeliasteen, jolloin saippua kuumuu, tummenee ja muuttuu lähes läpikuultavaksi. Siksi muotissa ollut saippua olikin aamulla tummempaa:


Oliiviöljysaippua on melko pehmeää, joten annoin halkomuotin vetäytyä useita tunteja pidempään kuin muffinssivuoan. Sitten leikkasin halon paloiksi. Leikkurini olen muistaakseni ostanut myös Etsystä.


Lopuksi laitoin palat kuivumaan. Nämä saavat kuivua jopa kuusi viikkoa, jotta ne kiinteytyvät. Hyvältä näyttävät ja tuoksukin on sopivan mieto!


Jos saippuan teko rupesi kiinnostamaan, käy lukemassa Saippuakuplia-sivusto, jossa on paljon tietoa suomeksi (osa tiedoista, esim. linkeistä, on tosin jo vanhentunut).

Kuulumisia!

Onpa taas vierähtänyt valitettavan pitkä aika viimeisestä postauksestani. No, Operaatio Huulituli on siis ilmestynyt, ja on ollut kiva kuulla lukijoiden mielipiteitä siitä! Seuraavasta kirjastani voin sanoa sen verran, että se ilmestyy näillä näkymin ensi vuonna, tosin en osaa vielä sanoa mihin vuodenaikaan. Kerron tarinasta lisää myöhemmin, mutta ainakin sen voin kertoa jo nyt, että nuortenkirjasta on kyse ja huumoriakin löytyy. :-)

Askartelurintaman kuulumisista sen verran, että Kuppikakkukuja 2 (shabby chic-tyyliin sisustettu nukkekotini) on vihdoinkin valmis. Tässä muutama kuva:

ah_kk2_2
ah_kk2_1
Tarkoituksena oli tehdä kellariin herkkukauppa, mutta se osoittautui mahdottomaksi, koska kellarikerroksen tilat ovat niin ahtaat, että sinne on vaikea laittaa mitään tai edes nähdä sisälle. Joten hankin todennäköisesti roomboxin, eli yksittäisen huoneen, ja rakennan herkkukaupan sinne. Uusi nukkekoti on luonnollisesti myös saatava, ja tällä kertaa minua kutittelee jokin ihan erilainen… Olen nimittäin suunnitellut Tudor-tyylisen nukkekodin hankkimista rakentaakseni sinne noidan tai keijun talon. Vaikka historiafriikki olenkin, Tudor-aikakauden sisustus ei kiehdo minua, mutta sen aikakauden talot sopivat minusta mainiosti fantasianukkekodin rakentamiseen.

Olen myös hurahtanut Hama-helmiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen aina pitänyt niitä lasten juttuna, mutta jostain syystä nappasin pari pussia mukaani Prismasta jokin aika sitten. Tähän mennessä olen tehnyt muutaman Hello Kitty-hahmon, Ison-Britannian lipun luokkaani (Ruotsin lippu on työn alla) sekä nämä kaksi rannekorua:

ah_hamarkoru1
ah_hamarkoru2
Pidän kovasti japanilaisista kawaii-jutuista (= pastellia ja söpöyttä, esim. Sanrio-hahmot) ja tämä vaikutus näkyy myös näissä koruissa. Näitä teen varmasti lisää myös ei-pastelliväreissä. Suunnitelmissa on myös tehdä lasinalusia. Netti ainakin on pullollaan erilaisia ohjeita aina heijastimista korurasioihin.

Sain myös vihdoinkin luettua Cassandra Claren Mortal Instruments-sarjan ensimmäisen trilogian. Luin sarjan, koska hurahdin siihen perustuvaan TV-sarjaan Shadowhunters, jota voi Suomessa katsoa Netflixistä. Annoin trilogian kaikille kirjoille kolme tähteä, sillä vaikka pääosin pidinkin tarinasta, teksti olisi kaivannut mielestäni kunnon kustannustoimittajaa. Lukisin ehkä loputkin kolme osaa, jos Jace olisi pysynyt samana sarkastisena pissapäänä kuin ekassa kirjassa ja Magnusta ja Alecia olisi ollut enemmän ja heidän suhteensa olisi rakennettu huolellisemmin. TV-sarjassa monia asioita on muutettu, eikä se ole mitään huikeaa taidetta, mutta eipä sen tarvikaan olla. Minua kiinnostaa sarjassa lähinnä Malec, eli Magnuksen ja Alecin suhde, ja jo sen takia toivon, että sarja saa toisen tuotantokauden. Jää nähtäväksi!

Mitä kirjoituspöydälläni on?

Ehdinpä vihdoinkin päivittää blogiani pitkän hiljaisuuden jälkeen! Uudessa työpaikassa aloittaminen on vienyt melkoisen tehokkaasti mehut, ja kun sen lisäksi olen vielä lukenut Operaatio Huulitulen vedoksia ja viimeistellyt erästä toista kässäriä, aika on päässyt hujahtamaan ihan liian nopeasti.

Mutta mutta, nytpä olen tässä, ja ajattelin napsaista heti ekaksi postauksekseni jotain hauskaa. Olen nähnyt tämän kyselyn usein englanninkielisissä blogeissa (“What’s on my desk?“), ja olen aina tykännyt lukea niitä. Eli tarkoituksena on ottaa kuvia omasta kirjoituspöydästä/työpöydästä ja kertoa mitä sieltä löytyy. Minusta mielenkiintoisimpia ovat työpöydät, joita ei ole siivottu ja järjestelty naistenlehtitasoiseksi, joten siksi en omaa työpöytäänikään sen kummemmin siivonnut (okei, vesilasin siirsin syrjään).

1. ah_tyopoyta3
Lyhty, jonka sisällä on led-tuikku. Tämä on ensimmäinen led-tuikku, jonka olen ostanut, mutta pidän siitä tosi paljon; se ei kuumenna huonetta eikä haise millekään (vaikka toki pidänkin kynttilöiden hajusta).

2.

ah_tyopoyta8
Helmilokerikko. Askartelu ja näpertely ovat minulle henkireikä, joten askarteluvälineitä löytyy yhdestä jos toisestakin nurkasta (ja ruokapöydän alta, kröhöm…).

3.

ah_tyopoyta7
Helmilokerikosta roikkuu yhtä sun toista, kuten huopahelmiä ja helmistä tehtyjä pikku-ukkeleita.

4.

ah_tyopoyta6


Helmilokerikon päällä on lisää askartelukamaa: metallilankoja, kaavoja, nauhoja, huopakangasta, helmiä (koska ne eivät mahdu lokerikkoon – apuva), miniatyyrikamaa, vasara, helmipihtejä mustassa laukussa, jne, jne.

5.

ah_tyopoyta2
Helmilokerikon vieressä on tietokoneen näyttö, ja sen toiselta puolelta löytyy tablettini, liimaa, valkoista akryylimaalia, huulirasva ja kynäteline, jonka tein aikoinaan Pringles-purkista.

6.

ah_tyopoyta5
Edellisten takana on tulostin, tulostuspaperia ja Operaatio Huulitulen korjauksia ja vedokset.

7.

ah_tyopoyta4
Tulostimen päältä löytyy Big Ben Lego-versiona (on ollut pitkään tarkoitus viedä se luokkaan), silmälasikotelo, lippuja Kirjamessuille, tarinaideavihkoni sekä erinäisiä värityssivuja. Nuo näkyvissä olevat ovat keskiaika-aiheisia.
Ja okei, löytyyhän sieltä laatikollinen alumiini- ja kuparilankojakin. ;-)

Kuvaamatta jäi Macbookini ja näytön varjoissa lymyilevät korualasin ja keijuaiheinen Fimo-askartelumassapakkaus. Usko tai älä, mutta työpöydälleni jää kaikesta tästä huolimatta vielä hyvin tilaa. ;-D

Hartseilua

Olen pitänyt kuluneella viikolla taukoa Sammakkoprinsessan jatko-osasta ja keskittynyt näpertelyyn. Tai no, olenhan minä yhtä toista kässäriä suomentanut ja editoinut ja keksaissut uuden tarinaidean – ei sille vain voi mitään kun henkilöhahmot alkavat puhua päässä. ;-)

Joka tapauksessa olen kokeillut uutta materiaalia: hartsia. Olen halunnut kokeilla hartsia jo muutaman vuoden, mutta sitä ei ole saanut helpolla Suomesta. No, nyt löysin nettikaupan josta sitä saa, joten ei kun kokeilemaan.

Hartsihan on siis kirkkaaksi kovettuvaa muovia nestemäisessä muodossa, ja sitä voi valaa erilaisiin muotteihin. Periaatteessa homma on ihan helppo (vaikka hanskat pitää käsissä olla ja hengityssuojainkin on suositeltava), mutta on siinä toki omat niksinsä.

ah_sprinkledropsHartsiin voi valaa monenlaisia asioita, mikä tekee siitä monipuolisen materiaalin. Näihin pisaroihin (joista tulee korvakorut) laitoin strösseleitä, ja mielestäni ne ovat aika söpsyt!

ah_capsulesNäistä kapseleista tykkään myös tosi paljon. Vasemmanpuoleisessa on polymeerimassatangosta leikattuja paloja (cane slices), joita käytetään mm. kynsikoristeina. Oikeanpuoleisessa on alla siemenhelmiä ja päällä pienenpieniä kukkia, jotka ostin aikoinaan eräästä helmikaupasta.

ah_transparentNäissä läpinäkyvissä tekeleissä on kawaii-söpöstelytarroja. Tuo vasemmalla takana oleva pulleampi helmi syntyi itse asiassa vahingossa, kun laitoin muotista ottamisen jälkeen kaksi samanmuotoista helmeä vastakkain tarkistaakseni ovatko ne samankokoisia. No, nepä eivät enää irronneetkaan, joten niistä tuli tuollainen tyynyhelmi.
Näissä helmissä näkyy hyvin isoin kohtaamani ongelma: pikkiriikkiset ilmakuplat. Isommat saan hyvin pois, mutta nuo pienet eivät lähde sitten millään. Onneksi löysin googlettamalla neuvon lämmittää hartsia ennen sekoitusta, jolloin lämmön pitäisi poksauttaa kuplat. En ole vielä ehtinyt kokeilla kyseistä niksiä, mutta toivon mukaan se auttaa.

ah_capsuleoftrashTämä on hiukan huono kuva, sillä jostain syystä tästä kapselista ei tahdo saada sitten millään tarkkaa ja hyvää kuvaa. Joka tapauksessa, tämä on yksi suosikeistani, ja olenkin antanut sille nimeksi Kaatopaikkakapseli. :-D Laitoin nimittäin siihen kaikkea mahdollista minisälää helmihyllystäni.  Se on siis ihan täyteen ahdettu ja toiselta puolelta eri näköinen. Tästä ajattelin tehdä riipuksen vaikkapa kaulakoruun.

Nämä olivat ensimmäisten tekeleideni joukossa, ja vaikka niissä onkin muutamia virheitä (kuplien lisäksi), pidän niistä tosi paljon.

ah_rectangles_
Vasemmanpuoleista kutsun Urbaaniksi Maisemaksi, koska tuo nappi muistuttaa hiukan kuuta ja sen molemmin puolin olevat metallihelmet tähtiä. Oikeanpuoleista puolestaan kutsun 80-luvuksi sen värien takia. :-D