Wattpad-tarinoistani

Kodin Kuvalehdessä oli hiljattain juttu Wattpadista, jossa olin mukana. Kerroin jutussa omista kokemuksistani ja vinkkasin kolme suomenkielistä tarinaa Wattpadissa. Wattpadhan on siis sivusto, johon voi postata ilmaiseksi tarinoita ja lukea niitä. Olen blogannut Wattpadista jo kerran aikaisemmin, kun olin juuri aloittanut siellä. Nyt kokemusta on kertynyt jo huomattavasti enemmän.

Wattpad on siitä haastava paikka, että uuden kirjoittajan on vaikea saada lukukertoja. Toki niitä voi saada olemalla aktiivinen esim. Wattpadin keskustelupalstoilla ja jättämällä kommentteja muiden tarinoihin (kommentteja heidän tarinoistaan, ei mainostusta omasta tarinasta). Itsellänikin lukukertojen määrä oli aluksi pieni ja se kasvoi nihkeästi. Omalla kohdallani merkittävä käänne tapahtui, kun sain ensimmäisen tarinani (The Shadowsong Conspiracy) Wattpadin Featured-listalle. Sinne nostetaan tarinoita, jotka täyttävät tietyt kriteerit. Omat tarinani ovat englanniksi, joten en ole varma voivatko suomenkieliset tekstit nousta Featured-listalle – toivon, että voivat! Featured-listalle pääsy nimittäin alkoi tuoda lukukertoja ja kommentteja nopeaa tahtia. Toki en ole lähelläkään Wattpadin tähtitarinoita, jotka ovat saaneet miljoonia lukukertoja, mutta olen oikein tyytyväinen omien tarinoideni “menestykseen”.

Tässä lyhyesti tarinoistani:


The Shadowsong Conspiracy sopisi varmaankin parhaiten urbaanin fantasian kategoriaan. Päähenkilö on 16-vuotias poika, josta on tarkoituksella tehty epämiellyttävä – koko tarinan idea lähti halustani kokeilla miten epämiellyttävän päähenkilön kirjoittaminen onnistuisi. Tarina sijoittuu maagien sisäoppilaitokseen viktoriaanista aikakautta muistuttavassa fantasiamaailmassa.

Gone Magic tapahtuu löyhästi samassa fantasiamaailmassa kuin The Shadowsong Conspiracy, mutta tällä kertaa päähenkilö on New Yorkissa asuva 17-vuotias ihmistyttö, joka joutuu kidnapatuksi maagien näkymättömään valtakuntaan.

Tarinoita lukiessa kannattaa muistaa, että tarinat ovat vain minun editoimiani – kustannustoimittaja ei ole niitä lukenut, joten tarinoissa saattaa hyvinkin olla epäjohdonmukaisuuksia ja virheitä. :-) Jos käyt näitä lukemassa, kuulen mielelläni palautetta!

Elokuisia kuulumisia

Äh, tuntuu siltä, että aloitan aina postaukseni sanomalla, että aikaa on vierähtänyt ihan liikaa viime postauksesta. Muttakunseontotta. :-D No, Twitteriä ja Instagramia sentään päivitän useammin, joten niitäkin voi käydä kurkkimassa!

Elokuu on perinteisesti aina yhtä hulinaa, kun koulut alkavat. Olen siitä huolimatta kuitenkin onnistunut hoitelemaan näitä kirjallisiakin hommia. Lukupalat-kirjani teksti on loppusuoralla ja (hienon) kansiluonnoksenkin olen jo nähnyt. Seuraavana alkaa kuvitus, enkä malttaisi millään odottaa lopputuloksen näkemistä. Mitään tekstiäni ei ole aikaisemmin kuvitettu, joten tämä on uutta. Uutta ja ihanaa! Juuri lukemaan opetteleville/oppineille naperoille kirjoittaminen tuntui aluksi haasteelliselta, vaikka yhden lasten tarinan olenkin joskus englanniksi väkertänyt. Tekstiä voi olla vain rajallinen määrä, joten saa käyttää toden teolla kekseliäisyyttään, että saa kaikki tunteet ja luonteenpiirteet ja tapahtumat ilmaistua vähäisellä sanamäärällä. Mutta kivaa se on ollut!

Myös seuraavan nuortenkirjani editointi on alkamassa, ja olen saanut jo kustannustoimittajan kommentit siitä. Kirja siis ilmestyy noin vuoden kuluttua, joten olemme ajoissa. Sopii minulle kuin suklaa suuhun!

Olen myös virkistänyt muistiani ja lukaissut vanhoja nuortenkirjasuosikkejani. Enimmäkseen Tuija Lehtistä, sillä tulen olemaan hänen kanssaan samassa paneelissa Kirjamessuilla (iik!). Mielenkiintoista palata näiden vanhojen suosikkien pariin. Silloin tällöin eteen tulee lause, jonka muistan vieläkin ulkoa, ja teksteistä on paljastunut ihan uusiakin näkökulmia. Suosikkini oli aina (ja on edelleen) Vaniljasyndrooma, joka oli minusta superhauska, ja luulen, että jollain tavalla samaistuin Milliin, sillä hän ei ollut perinteinen pienikokoinen sankaritar.

Lopuksi, kesään mahtui myös pari hyvää TV-sarjaa, jotka vinkkaan tässä varsinkin historiallisista sarjoista kiinnostuneille. Ensin löysin The Musketeers-sarjan, joka on ilmeisesti jo tullut Suomessakin (ainakin osin?) telkkarista. Kyseessä on BBC:n vauhdikas uusi tulkinta Dumas’n klassikkokirjoista, ja niin kuin kuvasta näkyy, silmänruokaakin löytyy, erityisesti naisille. ;-D

Picture Shows: Porthos (HOWARD CHARLES), Aramis (SANTIAGO CABRERA), Athos (TOM BURKE) , and D'Artagnan (LUKE PASQUALINO)
Toiseksi ihastuin Poldarkiin, josta olin kuullut paljon netissä, sillä se on noussut hurjaan suosioon. Poldark tulee syksyllä esitykseen Suomessa – suosittelen! Sarja kertoo Ross Poldarkista, joka palaa Yhdysvaltojen vapaussodasta kotiinsa Cornwalliin. Poldarkin isä on kuitenkin kuollut ja jättänyt jälkeensä lähinnä velkoja ja Poldarkin rakastettu on menossa naimisiin hänen serkkunsa kanssa. Poldark joutuu aloittamaan aivan pohjalta. Sarja ei ole liian kepeä eikä liian raskas, vaan tarjoilee kaikkea sopivasti.

799483_poldark_430x573

Miten Sammakkoprinsessan henkilöhahmot syntyivät?

Minulta on kysytty muutamia kertoja mistä keksin Sammakkoprinsessan henkilöt ja onko heillä esikuvia.

Sammakkoprinsessan päähenkilö Ofelia syntyi melkoisen valmiina pakkauksena. Hän seikkaili ensimmäisen kerran eräässä tarinassani Hilda-nimisenä keijutyttönä, joka eli isänsä kanssa. Jo silloin Ofelia oli neuroottinen ja kova ihastumaan poikiin.
Ofeliassa itselleni tärkeintä oli ja on tietynlainen epävarmuus. En ole koskaan pystynyt samaistumaan tyttöhahmoihin, jotka ovat esimerkiksi poikien suhteen hyvin itsevarmoja ja joilla on ottajia joka sormelle. Tämä ehkä siksi, etten itse ollut teini-ikäisenä sellainen. Ofeliassa on paljon samaa kuin minussa teini-ikäisenä, ja muutamassa arvostelussa onkin epäilty, että vedän Ofeliaa tahallani alta lipan. No joo, osittain kyllä, koska muistan vielä teini-ikäisen Annan ja osaan nauraa hänelle lempeästi. Mutta tämän lisäksi minusta on tärkeää, että nuortenkirjoista löytyy esikuvia myös niille tytöille, jotka eivät ehkä ole niitä syvällistä kirjallisuutta lukevia runotyttöjä tai sarkastisia vahvoja tyttöjä. Opettajana olen nähnyt, että nämä tytöt, joita usein kiinnostaa popkulttuuri, muoti tms. kirjojen ja taiteen sijaan, saattavat pudota pois lukuharrastuksen parista, koska heistä kirjat ovat tylsiä; ne eivät käsittele heidän maailmaansa tai puhu heidän kielellään. Siksi koen tärkeänä, että nuorille on tarjolla myös viihteellistä ja helposti lähestyttävää kirjallisuutta. Uskon vakaasti, että viihde on hyväksi ja viihde on tärkeää. Ajatus että kaikessa kirjallisuudessa on oltava joku Tärkeä Ja Syvällinen Aihe on mielestäni tuhoisa erityisesti ajatellen niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat syystä tai toisesta vastahakoisia lukijoita.

Ofelian vanhemmat ovat täysin omia luomuksiani, eikä heillä ole esikuvia. Nuortenkirjoja on usein kritisoitu “puuttuvien vanhempien syndroomasta”, eli monet henkilöhahmot ovat täysi- tai puoliorpoja tai vanhemmat ovat muusta syystä poissa kuvioista. Siksi halusin antaa Ofelialle vanhemmat, jotka ovat oikeasti huolehtivia ja rakastavia (vaikka Ofelia ei vanhempiensa arvoa vielä tajuakaan ihan täysin).

Kukka sen sijaan on sekoitus useammasta entisestä oppilaastani, samoin kuin Luukas. Jetrolla on myös elävä esikuva. Lordit Raman ja Jai perustuvat veljeksiin, jotka seikkailivat aivan kirjoitusharrastukseni alussa kirjoittamassani käsikirjoituksessa. Heillä on hyvin löyhä kytkös eräisiin ihan oikeisiin veljeksiin.
Kuningatar Tedora taas on oma luomukseni, samoin kuin Ester, mutta Ester on nimetty edesmenneen mummini mukaan.

Jos siis tunnet minut, kannattaa varoa – saatat löytää itsesi jossain vaiheessa jostain kirjastani! ;-)

What’s up Wednesday?

KITERUFFLED2
What’s Up Wednesday on jokakeskiviikkoinen blogimeemi, jossa vastataan neljään kysymykseen. Löydät meemin klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.

1. Mitä luen juuri nyt?

Valitettavasti en mitään. Mutta minulla on Goodreadsissa luettavaksi merkittynä melkoinen pino historiaopuksia, ja viimeistään jouluksi aion niistä muutaman hankkia.

2. Mitä kirjoitan juuri nyt?

Tähänkin pakko vastata, että juuri nyt en mitään – sain nimittäin tänään valmiiksi yhden kässärin muokkaukset, enkä ole ehtinyt aloittaa uutta.

3. Mikä toimii sinulla juuri nyt?

“Mielikirjoittaminen”. Tarkoitan tällä prosessia, jossa vien tarinaa eteenpäin mielessäni (usein iltaisin nukkumaan mennessäni) mutta en vielä kirjoita sitä paperille. Tämä syksy on ollut niin hektinen, että mielikirjoittamisen avulla olen saanut yhden tarinan hyvin alkuun, vaikka en olekaan ehtinyt istua alas sitä kirjoittamaan.

4. Mitä muuta uutta?

Operaatio Huulitulen vedokset ovat valmiit! Tapaamme kustannustoimittajan kanssa ensi viikolla ja yhdistämme korjaukset. Sitten Huulituli lähtee painoon. Hurjaa!

Päiväkirjamuodossa kirjoittamisen vaikeudesta

Minulla on tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa kaksi käsikirjoitusta, jotka ovat päiväkirjamuodossa. Pidän muodosta kovasti sekä lukijana että kirjoittajana, ja se sopii mielestäni erityisen hyvin humoristiseen tekstiin. Mutta kyseinen muoto on myös älyttömän haastava.

On todennäköistä, että jossain vaiheessa kirjoitus- tai editointiprosessia huomaa, että joltain viikolta puuttuu tiistai, tai siellä onkin kaksi torstaita. Yksi puuttuva päivä ei kaada mitään ja se on suhteellisen helppo lisätä (tosin sen jälkeen saattaa joutua rukkaamaan useita muita päivämääriä), mutta ylimääräiset päivät aiheuttavat jo päänvaivaa. Koska tarina soljuu koko ajan eteenpäin, pitää ylimääräisten päivien teksti saada tungettua johonkin ilman, että tarina häiriintyy tai siihen tulee epäjohdonmukaisuuksia (tyyliin Maija pohtii innoissaan Mikon syvää katsetta keskiviikkona, vaikka kyseinen katse luodaan vasta torstaina). Näiden epäjohdonmukaisuuksien nappaaminen ei ole ollenkaan helppoa, koska tarina on niin selkeä omassa päässä, että silmät liukuvat helposti virheiden ohi.
Astetta tai pariakin karmivampi tilanne syntyy, kun huomaat, että kesäkuussa onkin oikeasti vain 30 päivää, mutta tarinassa niitä on 31, koska luotit muistiisi. Siinä onkin sitten pähkäilemistä miten ratkaista tilanne, jossa tarina kulkee eteenpäin erityisen nopeasti juuri noina päivinä ja silloin myös tapahtuu paljon tiettyihin viikonpäiviin sidottuja juttuja. Yhtäkkiä pitäisikin ruveta siirtelemään kokonaisen kuukauden päiviä yksi (tai jopa kaksi) eteen- tai taaksepäin ja yrittää samalla pitää juonen langat käsissä ja ne futisharkat maanantaisin ja torstaisin.
Kirsikkana kakun päällä ovat juhlapäivät ja loma-ajat; teineistä kirjoittaessa pitää muistaa syysloma (hups…), kasi- ja ysiluokkalaisten TET-harjoittelut, pääsiäisloma, ynnä muut vastaavat. Syysloman lisääminen lokakuulle ei ole ollenkaan helppoa, jos teinillä on hurjat draamat menossa koulussa juuri silloin. Nimimerkillä kokemusta on.

Näiden kalenterijuttujen lisäksi toinen yllättävän vaikea juttu on ainakin itselleni ollut epäsuora kerronta. Juu, tiedän, aikamuoto muuttuu, mutta ei ihan joka-ainoassa tapauksessa, kuten yleisissä totuuksissa (“Pekka sanoi, että kuu on pyöreä.”). Jostain syystä aikamuodot ovat itselläni menneet täysin solmuun, koska olen pyöritellyt niitä liikaa. Jatkuvasti pitää miettiä muutanko tämän nyt imperfektiin vai perfektiin vai pluskvamperfektiin vai en koska… “jos muutan tämän imperfektiin/perfektiin/pluskvamperfektiin niin lause kuulostaa omituiselta ja siltä kuin Pekka olisikin tehnyt tämän homman jo vaikka hän ei ole sitä vielä tehnyt mutta jos jätän sen preesensiin saatan tehdä kardinaalimunauksen joka saa lukijan haukkomaan henkeään kauhusta ja pitäisiköhän sittenkin muuttaa kaikki epäsuora kerronta suoraksi ja apua.”
Pahimmassa tapauksessa muutat lauseen aikamuodon, kunnes seuraavalla editointikierroksella se kuulostaakin niin oudolta, että muutat sen takaisin, kunnes seuraavalla kierroksella muutat sen taas ja niin edelleen, kunnes eräänä päivänä hoiput kammiostasi ulos mustasilmäisenä ja kiroten sitä päivää jolloin päätit ryhtyä kirjoittamaan.

No, ei nyt sentään. ;-) Kuten sanottua, pidän päiväkirjamuodosta todella paljon. Luulin vain, että sen kirjoittaminen olisi helpompaa. Sen olen oppinut, että kalenteri kannattaa tarkistaa huolella ennen kun ryhtyy kirjoittamaan itse tarinaa. Siis: kirjoittaa kaikki päivämäärät tiedostoon jo etukäteen niin, että siitä syntyy ikään kuin tyhjä kalenteri. Sitten tarkistaa, että päivät ovat varmasti oikein ja sen jälkeen merkkaa lomapäivät ja muut erikoispäivät. Hyvä pohjatyö säästää todella paljon hermoja myöhemmin. Eikä sen epäsuoran kerronnan kertaaminenkaan liene ollenkaan pahasta… :-D