Kirjallisia kuulumisia (ja hiukan vielä huonetuoksuista)

Onpa ollut hyvä kirjoitusviikko! Minulla on työn alla kolme projektia: Sammakkoprinsessan jatko-osa Operaatio Huulituli, vielä nimetön nuortenkirja jonka kirjoitin englanniksi ja jota käännän nyt suomeksi, sekä yksi englanninkielinen nuortenkirja. Jatkan edelleen englanniksi kirjoittamista, koska se toimii ja tykkään siitä. Agentin tai kustantajan saaminen siltä puolelta tosin on hirmuisen vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Joten jatkan itsepäisesti. :-)

Olen myös tsekkaillut Sammakkoprinsessan saamia arvosteluja siellä sun täällä netissä. Tänään törmäsin kommenttiin, joka sai hymyn huulilleni. Siinä nimittäin sanottiin: “…sai minut hyvälle tuulelle“. Minusta tämä on aivan ihana arvio kirjalle, joka on chick-litiä ja siten varsin selkeän viihteellinen. Hymyjä ja hyvää tuulta haluankin Ofelian levittävän.
Tämän lisäksi olen törmännyt parissakin arvostelussa samankaltaiseen mainintaan: “…ei tosikoille eikä genreä tuntemattomille…” Tämä on myös mainio huomio. Chick-lit ylipäätään on suomeksi kirjoitettuna aika harvinaista, joten se ei ole genrenä ehkä kaikille kovin tuttu. Suomessa realistisella kirjallisuudella on hyvin vahva jalansija, joten Sammakkoprinsessan kaltainen kupliva vaahtokarkki saattaa hämmentää genreen tottumattomia. Itse ajattelen niin, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin kauhean vakavasti ja ryppyotsaisesti – kirjallisuudenkin kanssa saa pitää hauskaa! :-D

∴♥∴

Olen jatkanut edellisessä kirjoituksessani aloittamiani huonetuoksukokeiluja, ja ehdottomaksi suosikikseni on noussut limetti-timjami-minttu-vanilja. Tässä sekoituksessa on ihanan raikas tuoksu, josta tulee melkein mieleen pyykki tai vastaava. Kokeilin sitä myös vaihtamalla limetin sitruunaksi, mutta mielestäni se ei toiminut yhtä hyvin. Limetissä on ihan omanlaatuisensa tuoksu, jota tarvitaan tässä sekoituksessa. En tosin näitä joka päivä keittele, sillä sähköähän siinä kuluu eikä se ole kovin energiatehokastakaan. Mutta aina joskus!

Nuortenkirjallisuutta ja tee-se-itse huonetuoksuja

Niille, jotka eivät Twitteristä tätä juttua bonganneet: tässä linkki The Guardianin juttuun nuortenkirjallisuudesta. Mielestäni jutussa oli erinomaisia oivalluksia – vaikuttava saavutus, sillä kirjoittaja on vasta 18-vuotias. Jutussa pohdittiin sitä, miksi aikuiset lukevat nykyään niin paljon nuortenkirjallisuutta. Itseeni kolahti ennen kaikkea tämä:

A dominant part of any book’s success is its escapist appeal, and YA excels at providing this. The fantastical worlds and sheer inventiveness and imagination of YA is rarely rivalled by adult literature…

Kirjoittajan mukaan eskapismi, eli se että haluaa paeta arkea mm. sukeltamalla fiktiivisiin maailmoihin, on keskeinen osa nuortenkirjallisuuden (engl. YA) lumoa. Aikuisten kirjoissa kun on usein aikuisten arkipäivää ja ongelmia, ja niitä on lähes kaikilla aikuisilla omassa elämässäänkin ihan tarpeeksi. Itse allekirjoitan tämän väitteen vahvasti, mutta itselleni nuortenkirjallisuudessa on myös toinen tärkeä vetovoimatekijä:

Equally, YA books are great for evoking nostalgia; they can often remind older readers of their childhoods and teenage years , making them a comforting presence for those who just refuse to grow up and embrace their boring, often excitement-free adult lives.

Osinhan tämä liittyy noihin mainitsemiini aikuisten ongelmiin: nostalgiaa ihanasta nuoruudesta, jolloin ei ollut asuntolainaa/rahahuolia tai työongelmia tai muitakaan vastaavia juttuja. Nuortenkirjallisuuden kautta voi elää uudelleen sitä kihinäaikaa ja sen ainutkertaisia tunteita. Siksi toivon hartaasti, että nuortenkirjallisuus jatkaa Suomessakin kasvuaan ja monipuolistumistaan.

∴♥∴

Asiasta kolmanteen. Kevät tuntuu saapuvan hurjaa vauhtia, mutta se on tuonut mukanaan jokaisen koiranomistajan painajaisen: jatkuvan kuran ja hiekan. Itselleni oli tulossa eilen vieraita, ja tuskailin mitä ihmettä tekisin raikastaakseni sisäilmaa, sillä koiran tassut oli siinä vaiheessa päivää pesty jo kaksi kertaa ja turkista (pesuista huolimatta) irtoilleet hiekanjyvät imuroitu kerran, ja kämpässä leijui melkoinen märän koiran ja imurin tuoksucocktail. Tuuletuskaan ei tuntunut auttavan. Joskus aikaisemmin yritin ratkaista ongelmaa heittämällä mikroon kahvikupin (herkullinen kahvintuoksu!) mutta koska kyseessä oli kerta-annospussista otettu café latte runsaalla vaahdolla, kahvista kiehui puolet mikron pohjalle. Niinpä innostuin, kun bongasin eilen illalla Twitteristä linkin luonnollisiin huonetuoksuihin. Linkistä löytyi muutama resepti, ja lyhyesti sanottuna homma hoituu näin: kattilaan laitetaan vettä ja veteen sitrushedelmien viipaleita, yrttejä ja mausteita porisemaan hetkeksi, ja pian asunnon pitäisi tuoksua luonnollisen hyvältä. Pakkohan sitä oli kokeilla. Pohdin hetken sitruuna-rosmariini-vaniljan ja limetti-timjami-minttu-vaniljan välillä ja ostin varmuudeksi ainekset molempiin.

tuoksuainekset
Lopulta päädyin aloittamaan sitruuna-rosmariini-vanilja-sekoituksella, ja pistin sen porisemaan.

tuoksuaineetkattilassa
Tähän sekoitukseen tuli 2 sitruunaa, kolme rosmariinin oksaa ja teelusikallinen vaniljaa. Ja kyllähän se asunnon tuoksutti! Rosmariinia en jostain syystä haista, mutta sitruunan ja vaniljan kylläkin. Tuoksu ei ole missään nimessä liian voimakas vaan juuri sopiva, ja sitä riitti koko huoneistoon. Ehdottoman positiivinen kokemus. Seuraavan kerran kokeiluun tulee limetti-timjami-minttu-vanilja!

Nämä ja muita luonnollisten huonetuoksujen reseptejä täältä.