Elokuisia kuulumisia

Äh, tuntuu siltä, että aloitan aina postaukseni sanomalla, että aikaa on vierähtänyt ihan liikaa viime postauksesta. Muttakunseontotta. :-D No, Twitteriä ja Instagramia sentään päivitän useammin, joten niitäkin voi käydä kurkkimassa!

Elokuu on perinteisesti aina yhtä hulinaa, kun koulut alkavat. Olen siitä huolimatta kuitenkin onnistunut hoitelemaan näitä kirjallisiakin hommia. Lukupalat-kirjani teksti on loppusuoralla ja (hienon) kansiluonnoksenkin olen jo nähnyt. Seuraavana alkaa kuvitus, enkä malttaisi millään odottaa lopputuloksen näkemistä. Mitään tekstiäni ei ole aikaisemmin kuvitettu, joten tämä on uutta. Uutta ja ihanaa! Juuri lukemaan opetteleville/oppineille naperoille kirjoittaminen tuntui aluksi haasteelliselta, vaikka yhden lasten tarinan olenkin joskus englanniksi väkertänyt. Tekstiä voi olla vain rajallinen määrä, joten saa käyttää toden teolla kekseliäisyyttään, että saa kaikki tunteet ja luonteenpiirteet ja tapahtumat ilmaistua vähäisellä sanamäärällä. Mutta kivaa se on ollut!

Myös seuraavan nuortenkirjani editointi on alkamassa, ja olen saanut jo kustannustoimittajan kommentit siitä. Kirja siis ilmestyy noin vuoden kuluttua, joten olemme ajoissa. Sopii minulle kuin suklaa suuhun!

Olen myös virkistänyt muistiani ja lukaissut vanhoja nuortenkirjasuosikkejani. Enimmäkseen Tuija Lehtistä, sillä tulen olemaan hänen kanssaan samassa paneelissa Kirjamessuilla (iik!). Mielenkiintoista palata näiden vanhojen suosikkien pariin. Silloin tällöin eteen tulee lause, jonka muistan vieläkin ulkoa, ja teksteistä on paljastunut ihan uusiakin näkökulmia. Suosikkini oli aina (ja on edelleen) Vaniljasyndrooma, joka oli minusta superhauska, ja luulen, että jollain tavalla samaistuin Milliin, sillä hän ei ollut perinteinen pienikokoinen sankaritar.

Lopuksi, kesään mahtui myös pari hyvää TV-sarjaa, jotka vinkkaan tässä varsinkin historiallisista sarjoista kiinnostuneille. Ensin löysin The Musketeers-sarjan, joka on ilmeisesti jo tullut Suomessakin (ainakin osin?) telkkarista. Kyseessä on BBC:n vauhdikas uusi tulkinta Dumas’n klassikkokirjoista, ja niin kuin kuvasta näkyy, silmänruokaakin löytyy, erityisesti naisille. ;-D

Picture Shows: Porthos (HOWARD CHARLES), Aramis (SANTIAGO CABRERA), Athos (TOM BURKE) , and D'Artagnan (LUKE PASQUALINO)
Toiseksi ihastuin Poldarkiin, josta olin kuullut paljon netissä, sillä se on noussut hurjaan suosioon. Poldark tulee syksyllä esitykseen Suomessa – suosittelen! Sarja kertoo Ross Poldarkista, joka palaa Yhdysvaltojen vapaussodasta kotiinsa Cornwalliin. Poldarkin isä on kuitenkin kuollut ja jättänyt jälkeensä lähinnä velkoja ja Poldarkin rakastettu on menossa naimisiin hänen serkkunsa kanssa. Poldark joutuu aloittamaan aivan pohjalta. Sarja ei ole liian kepeä eikä liian raskas, vaan tarjoilee kaikkea sopivasti.

799483_poldark_430x573

Fanitusta!

Teen nyt paljastuksen itsestäni: olen fanittaja. Kiinnyn tarinoihin tunteella, rakastun henkilöhahmoihin ja kannatan intohimoisesti tiettyjen henkilöhahmojen välisiä suhteita. Tiedän mitä termit “ship”, “otp”, “endgame” ja lyhenteet kuten “Klaine” ja “Kradam” tarkoittavat ja käytän niitä suvereenisti. Saatan itkeä kun jokin ei menekään tarinassa fanitusmieltymyksieni mukaisesti tai kun joku tarina päättyy.

i-m-a-fangirl-we-don-t-do-calm-8

Suomessa ei ole samanlaista ja yhtä laajamittaista fanituskulttuuria kuin suuressa muailmassa (voi olla, että fanituksen sisältämä hehkutus tuntuu luonnottomalta suomalaiselle mielenlaadulle ;-). Selvitänpä siis lyhyesti tarkemmin mistä tässä ilmiössä on kyse.

Fanittaja on jonkun tv-sarjan/elokuvan/näyttelijän/kirjan/bändin/laulajan intohimoinen fani. Shippaaminen tarkoittaa fiktiossa henkilöhahmojen välisen suhteen kannattamista (tulee englannin sanasta “relationship” = suhde). Esimerkiksi osa Harry Potter-sarjan faneista oli ehdottomasti sitä mieltä, että Harryn ja Hermione Grangerin olisi pitänyt olla pariskunta eikä vain ystäviä. He siis shippasivat Harrya ja Hermionea. Ship (joskus näkee suomeksi termillä “paritus”) tarkoittaa pariskuntaa, jonka haluaisit olevan yhdessä – usein nämä lyhennetään joko laittamalla vinoviiva nimien väliin (Harry/Hermione) tai keksimällä parille ihan oma nimensä, yleensä kieputtamalla pariskunnan nimistä yksi sana. Tekstin alussa olevat lyhenteet ovat nimenomaan pariskuntien ship-nimiä. “Klaine” tarkoittaa Glee-sarjassa Kurtin ja Blainen parisuhdetta. “Kradam” taas tarkoittaa American Idolin kahdeksannen kauden voittajaa ja toiseksi tullutta laulajaa, eli Kris Allenia ja Adam Lambertia. Heistä tuli hyvät kaverit, joten monet ryhtyivät shippaamaan heitä – osa ystävinä, osa olisi halunnnut romanssin heidän välilleen. Shippaaminen ei siis aina tarkoita välttämättä romanttista parisuhdetta, se voi olla myös syvä kaverisuhde. Miesten väliselle kaveruudelle on oma sanansakin, bromance.
Otp on lyhenne sanoista “one true pairing”, eli parisuhde, joka on sinulle se kaikkein tärkein kyseisessä fanimaailmassa. Kun paritus toteutuu, siitä tulee endgame, eli tarinan tekijät kirjoittavat henkilöiden välisen suhteen tarinaaan. Kun suhde jota shippaat ei päädy tarinaan, siitä tulee AU, eli “alternate universe” (rinnakkais-/vaihtoehtomaailma). Se ei tietenkään estä shippaamisen jatkumista!
Fanituskulttuuri ja shippaaminen ovat tulleet osaksi popkulttuuria jo siinä mittakaavassa, että brittilehti The Independent teki shippaamisesta jutun viime vuonna. Cosmopolitan taas teki jutun vuoden 2014 suosituimmista parituksista Tumblr-sivustolla.

Oma varhaisin muistikuvani shippaamisesta on kun luin ala-asteikäisenä L.M.Montgomeryn iki-ihanan Pienen Runotytön ja sen jatko-osat. Minusta Emilian ja Teddyn –kahden taitelijasielun– suhde oli aivan ihana, ja olin raivoissani kun Teddy olikin menossa naimisiin Ilsen kanssa. Elin todella voimakkaasti tarinassa ja suorastaan tunsin Emilian sisäisen tuskan. Shippasin siis tietämättäni Emiliaa ja Teddyä. Päinvastaisestakin minulla on varhainen muisto: olin täysin hämmästynyt, kun Pikku Naisia-kirjan Jo antoi rukkaset Laurielle ja menikin naimisiin vanhan professorin kanssa. Olin vahvasti sitä mieltä, että Jo teki väärän valinnan. Shippasin siis Jota ja Laurieta, mutta paritukseni ei ollut “endgame” vaan “AU”.

Virallisesti tutustuin fanitukseen ja shippaukseen Harry Potterien myötä. Se olikin tajunnan räjäyttävä kokemus. Puolustin intohimoisesti Severus Kalkarosta fanipalstoilla (hän on yksi kaikkien aikojen lempihahmoistani) ja väittelin Ron/Hermione-parituksen puolesta. Kirjoitinpa pari fanfictioniakin, jotka ovat edelleen Fanfiction.netissä (linkkiä en laita, koska haluan näiden pysyvän vain fanimaailmassa). Tämä on fanittamiselle tyypillistä: kirjoitetaan fanfiction-tarinoita hahmoista, postaillaan kuvia, tehdään kuvamanipulaatioita ja piirretään fanartia eli fanitaidetta, väitellään ja keskustellaan keskustelupalstoilla ja jopa kirjoitetaan syvällisiä analyysejä tarinasta, sen maailmasta tai henkilöhahmoista ja heidän suhteistaan. Näin kirjoittajankin näkökulmasta fanitus on aivan mahtava juttu: mitä enemmän fanitetaan kirjoja ja shipataan niiden hahmoja, sitä enemmän myös luetaan ja innostutaan lukemisesta.

Potterien jälkeen olen löytänyt uusia fanituksia ja shippauksia. Nykyisiä fanituksiani voi tsekkailla Tumblristani, jonne postailen kuvia, videoita ja tekstipätkiä fanituksistani. Tumblr on mikroblogipalvelu, joka on loistava fanitukseen ja shippaamiseen, sillä siellä monet postaavat lähinnä kuvia/videoita ja lyhyitä mielipiteitä, ja muiden hyviä postauksia voi jakaa omassa Tumblrissaan. Aloitin hiljattain siellä sarjan kirjoituksia otsikolla “30 Days of Fangirlism“, eli “30 päivää fanityttöyttä“. Jokaisen päivän postauksessa käsittelen lyhyesti jotain fanituksiini tai shippauksiini liittyvää juttua. Postaukset alkavat tästä.