Sammakkoprinsessa Topelius-palkintoehdokkaana!

Hurjia uutisia! Sammakkoprinsessa on Topelius-palkintoehdokkaana yhdessä neljän muun nuortenkirjan kanssa (muut ehdokkaat löytyvät Suomen Nuorisokirjailijoiden sivuilta). Voittaja julistetaan 13.1. 2016.

Tässä raadin kuvaus Sammakkoprinsessasta:

Räiskähtelevä esikoisteos yhdistää chick litiä,fantasiaa ja teinityttöjen arkea: Kun Ofelia täyttää neljätoista, hän saa kuulla olevansa keijuprinsessa. Kahden maailman kuvauksessaan teos käsittelee taidokkaasti ja humoristisesti niin suudelmatoiveita, ulkonäköpaineita kuin ennakkoluuloja. Erinomaisesti kirjoitettua viihdettä, jossa on asennetta.

Olen tosi otettu ja iloinen ehdokkuudesta!

Miten Sammakkoprinsessan henkilöhahmot syntyivät?

Minulta on kysytty muutamia kertoja mistä keksin Sammakkoprinsessan henkilöt ja onko heillä esikuvia.

Sammakkoprinsessan päähenkilö Ofelia syntyi melkoisen valmiina pakkauksena. Hän seikkaili ensimmäisen kerran eräässä tarinassani Hilda-nimisenä keijutyttönä, joka eli isänsä kanssa. Jo silloin Ofelia oli neuroottinen ja kova ihastumaan poikiin.
Ofeliassa itselleni tärkeintä oli ja on tietynlainen epävarmuus. En ole koskaan pystynyt samaistumaan tyttöhahmoihin, jotka ovat esimerkiksi poikien suhteen hyvin itsevarmoja ja joilla on ottajia joka sormelle. Tämä ehkä siksi, etten itse ollut teini-ikäisenä sellainen. Ofeliassa on paljon samaa kuin minussa teini-ikäisenä, ja muutamassa arvostelussa onkin epäilty, että vedän Ofeliaa tahallani alta lipan. No joo, osittain kyllä, koska muistan vielä teini-ikäisen Annan ja osaan nauraa hänelle lempeästi. Mutta tämän lisäksi minusta on tärkeää, että nuortenkirjoista löytyy esikuvia myös niille tytöille, jotka eivät ehkä ole niitä syvällistä kirjallisuutta lukevia runotyttöjä tai sarkastisia vahvoja tyttöjä. Opettajana olen nähnyt, että nämä tytöt, joita usein kiinnostaa popkulttuuri, muoti tms. kirjojen ja taiteen sijaan, saattavat pudota pois lukuharrastuksen parista, koska heistä kirjat ovat tylsiä; ne eivät käsittele heidän maailmaansa tai puhu heidän kielellään. Siksi koen tärkeänä, että nuorille on tarjolla myös viihteellistä ja helposti lähestyttävää kirjallisuutta. Uskon vakaasti, että viihde on hyväksi ja viihde on tärkeää. Ajatus että kaikessa kirjallisuudessa on oltava joku Tärkeä Ja Syvällinen Aihe on mielestäni tuhoisa erityisesti ajatellen niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat syystä tai toisesta vastahakoisia lukijoita.

Ofelian vanhemmat ovat täysin omia luomuksiani, eikä heillä ole esikuvia. Nuortenkirjoja on usein kritisoitu “puuttuvien vanhempien syndroomasta”, eli monet henkilöhahmot ovat täysi- tai puoliorpoja tai vanhemmat ovat muusta syystä poissa kuvioista. Siksi halusin antaa Ofelialle vanhemmat, jotka ovat oikeasti huolehtivia ja rakastavia (vaikka Ofelia ei vanhempiensa arvoa vielä tajuakaan ihan täysin).

Kukka sen sijaan on sekoitus useammasta entisestä oppilaastani, samoin kuin Luukas. Jetrolla on myös elävä esikuva. Lordit Raman ja Jai perustuvat veljeksiin, jotka seikkailivat aivan kirjoitusharrastukseni alussa kirjoittamassani käsikirjoituksessa. Heillä on hyvin löyhä kytkös eräisiin ihan oikeisiin veljeksiin.
Kuningatar Tedora taas on oma luomukseni, samoin kuin Ester, mutta Ester on nimetty edesmenneen mummini mukaan.

Jos siis tunnet minut, kannattaa varoa – saatat löytää itsesi jossain vaiheessa jostain kirjastani! ;-)

Kirjallisia kuulumisia (ja hiukan vielä huonetuoksuista)

Onpa ollut hyvä kirjoitusviikko! Minulla on työn alla kolme projektia: Sammakkoprinsessan jatko-osa Operaatio Huulituli, vielä nimetön nuortenkirja jonka kirjoitin englanniksi ja jota käännän nyt suomeksi, sekä yksi englanninkielinen nuortenkirja. Jatkan edelleen englanniksi kirjoittamista, koska se toimii ja tykkään siitä. Agentin tai kustantajan saaminen siltä puolelta tosin on hirmuisen vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Joten jatkan itsepäisesti. :-)

Olen myös tsekkaillut Sammakkoprinsessan saamia arvosteluja siellä sun täällä netissä. Tänään törmäsin kommenttiin, joka sai hymyn huulilleni. Siinä nimittäin sanottiin: “…sai minut hyvälle tuulelle“. Minusta tämä on aivan ihana arvio kirjalle, joka on chick-litiä ja siten varsin selkeän viihteellinen. Hymyjä ja hyvää tuulta haluankin Ofelian levittävän.
Tämän lisäksi olen törmännyt parissakin arvostelussa samankaltaiseen mainintaan: “…ei tosikoille eikä genreä tuntemattomille…” Tämä on myös mainio huomio. Chick-lit ylipäätään on suomeksi kirjoitettuna aika harvinaista, joten se ei ole genrenä ehkä kaikille kovin tuttu. Suomessa realistisella kirjallisuudella on hyvin vahva jalansija, joten Sammakkoprinsessan kaltainen kupliva vaahtokarkki saattaa hämmentää genreen tottumattomia. Itse ajattelen niin, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin kauhean vakavasti ja ryppyotsaisesti – kirjallisuudenkin kanssa saa pitää hauskaa! :-D

∴♥∴

Olen jatkanut edellisessä kirjoituksessani aloittamiani huonetuoksukokeiluja, ja ehdottomaksi suosikikseni on noussut limetti-timjami-minttu-vanilja. Tässä sekoituksessa on ihanan raikas tuoksu, josta tulee melkein mieleen pyykki tai vastaava. Kokeilin sitä myös vaihtamalla limetin sitruunaksi, mutta mielestäni se ei toiminut yhtä hyvin. Limetissä on ihan omanlaatuisensa tuoksu, jota tarvitaan tässä sekoituksessa. En tosin näitä joka päivä keittele, sillä sähköähän siinä kuluu eikä se ole kovin energiatehokastakaan. Mutta aina joskus!